Mielipidekirjoituksemme julkaistiin Hufvutsadsbladetissa tänään 10.8.2026
Kirjoittajat Kantamon hallituksen puheenjohtaja Juha Rantanen, rahoitusjohtaja Christer Schoultz ja havahduttaja Juha Voutilainen
Kolumnissaan ”Minäkin kutsun puolta viinipulloa ’yhdeksi lasilliseksi’” (HBL 8.8.2026) Johanna Holmström valottaa sukupolvien erilaisia suhtautumistapoja alkoholiin. Hän aloittaa kuvaamalla alkoholisteja tavalla, johon me Suomessa olemme tottuneet: ihmisinä, jotka ovat täysin menettäneet kontrollin juomiseensa eivätkä enää kykene huolehtimaan itsestään. Perinteinen kuvaus on sisältää reilun annoksen moraalista halveksuntaa.
”Näemme heidät ja toteamme, ettemme ole heidän kaltaisiaan. Sehän täytyy tarkoittaa, että olemme ookoo. Nousemme ajoissa ylös, vaikkakin verkkaisesti. Hoidamme työmme ja viemme lapset päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin.”
Todellisuus on kuitenkin toinen. Jopa 75 % alkoholiriippuvuuteen (alkoholismiin) sairastuneista käy töissä tai opiskelee. Työssäkäyvä toimintakykyinen alkoholisti hoitaa ulkoiset velvollisuutensa hyvin, mutta piilevä tai vähitellen paheneva riippuvuus kuluttaa silti hänen voimiaan ja resurssejaan. Yksi alkoholiriippuvuuden diagnostisista kriteereistä on juuri juomisen kontrollin heikentyminen.
Jo riippuvuuden varhaisissa vaiheissa omaa juomista vähätellään. Vaikuttaa täysin hyväksyttävältä ottaa illan ensimmäinen olut lounaalla tai että pari rentouttavaa lasillista viiniä muuttuu automaattisesti kokonaiseksi pulloksi – ilman että sitä edes huomaa. Yritys lopettaa juominen loman jälkeen herättää ärtymystä ja ahdistusta.
Me allekirjoittaneet olemme raitistuneita alkoholisteja. Riippuvuushoitomme aikana ymmärsimme, että sairastamme samaa sairautta kuin ne, jotka istuvat puistonpenkeillä likaisissa vaatteissa. Kyse on terveydestä, ei moraalista.
Olemme toipuneet täysipainoiseen ja merkitykselliseen elämään. Mutta alkoholin kohtuukäyttöön emme koskaan pystyisi. Aivomme vaatisivat pakonomaisesti yhtä paljon alkoholia kuin silloin, kun lopetimme juomisen.
Alkoholistit elävät keskuudessamme. Eivät ensisijaisesti baareissa, vaan kotona, työpaikalla, harrastuksissa tai aktiivisessa yhteiskunnallisessa elämässä. Se voi olla kuka tahansa: äitisi tai isäsi, ystävä, työkaveri, esimiehesi – tai sinä itse.
Varhaisiin merkkeihin on suhtauduttava vakavasti. Meidän suomalaisten, ihan jokaisen kannattaa pysähtyä vielä kerran pohtimaan, miten juomme lempijuomiamme.