Pyydän heti alkuun anteeksi otsikon ja kirjoituksen kieliasua. Tällainen kielenkäyttö ei kuulu enää elämääni. Otsikon termi kuvaa valtavaa ihmisryhmää alkoholistien puolisoita. Nimittelyn lähtökohta riippuvuussairaus. Kirjoitus sisältää tästä eteenpäin sarkasmia alkoholistin näkökulmista ja lopulta totuuksia riippuvuussairaudesta.
Suuren kerhon jäsenyys
Keskusteluissani alkoholistien läheisten kanssa kysyn usein, onko tämä saanut jo jäsenkortin maamme suurimpaan kerhoon: Vittumaisten puolisoiden klubiin. Sinne nimittäin päättyy ennemmin tai myöhemmin jokainen alkoholistin puoliso, joka alkaa huomauttelemaan kumppanilleen päihteen käytöstä. Vittumaiselle puolisolle ominaista on nalkutus.
Alkoholistin loppuluisun lähestyessä saa puoliso usein, tosin ei kuitenkaan aina, vielä yhden uuden arvonimen. Kuvaan itse tätä klubin platinajäsenyydeksi, kun puolisosta tulee alkoholistin mielestä narsisti. Useimmissa puheluissani saan kuulla saman lauseen läheiseltä: ”Hän on alkanut pitää minua narsistina”. Tilanne on ikään kuin kääntynyt päälaelleen. Itsekkäästi käyttäytyvä alkoholisti syyttää puolisoaan.
Omasta silloisesta puolisostani tuli viimeisen ryyppyvuoteni aikana narsisti. Oikeastaan kutsuin häntä pahemmaksi narsistiksi kuin kaikki exäni yhteensä. Ihmettelin kovasti, että mihin se ihana ihminen, jonka kanssa olin mennyt naimisiin, oli kadonnut. Omalla kohdalla lapsieni äidit olivat toinen toistaan narsistisempia. Koska he olivat sellaisia – nalkuttavia, räpättäviä ja loppua myöden narsisteja, join. Mitä karmeampi akka, sen suurempi tuska.
Vittumainen puoliso asettaa rajat
Tosiasiallisesti vaimoni oli opetellut laittamaan rajat sille, miten antoi itsensä kohdeltavan. Alkoholisti kokee rajojen asettamisen nalkutukseksi ja narsismiksi. Päihdepersoonalle laitetaan rajat, eikä se sovi addiktille. Tämä kamppailee vastaan viimeiseen pisaraan asti – kirjaimellisesti.
Sen lisäksi, että alkoholisti omaa nerokkaan kyvyn diagnosoida psykologisia häiriöitä, on hän myös periksiantamaton. Tämä periksiantamattomuus, jopa itsepäisyys näkyi omassa elämässäni niin, että otin rinnalleni kerta toisensa jälkeen naisen, joka sai minut juomaan. Olin kyllä tosi tyhmä, kun toistin samaa virhettä vuosikymmenestä toiseen. Antakaas kun selitän oman kokemukseni kautta.
Valitsin useiden onnistuneiden seurustelusuhteiden päätteeksi vaimoksi itselleni vittumaisen akan. Suhteemme oli alussa ihan hyvä, ennen kuin hän alkoi nalkuttamaan. Nalkutuksen takia aloin juomaan. Hänen vittumaisuutensa saavutti sellaiset mittasuhteet, että erohan siinä sitten lopuksi tuli.
Omalla kohdallani tapahtui sellainen poikkeus, että ajattelin nalkutuksen laantuneen, ja palasimme takaisin yhteen. Menimme jopa uudestaan naimisiin. Saman ihmisen kanssa, joka oli siis saanut minut alkujaan juomaan. Mutta eihän tiikeri raidoistaan pääse eroon, ja taas alkoi nalkutus. Se kasvoi niin pahaksi, että lopullinen ero koitti. Vihdoin elämästäni oli poissa tuo karmea tapaus, joka sai minut juomaan niin paljon. Huh!
Samoin tein alkoi sitten seuraava suhde. Tälle kerroin tottakai exän vittumaisuudesta, sekä nalkutuksen aiheuttamasta ahdistuksesta. Kerroin tämän vaikuttavan nykyhetkeen niin, että join satunnaisesti. Satunnaisuus on hyvin laaja käsite.
Yllätyksekseni olin taas valinnut itselleni nalkuttavan ja vittumaisen akan. Olin romahtaa, kun tajusin tämän. Siksi aloin tietysti juomaan lisää. Taas sai nainen minut tarttumaan pulloon! Oli minulla kyllä kurja kohtalo. Ja taas kerran päättyi suhde eroon, eihän kukaan mies kestä sellaista nalkutusta. Baarissa kaverini kuuntelivat sydän syrjällään, miten raskaana oleva nainen käyttäytyi. Varmasti hormonien aiheuttamaa – joku raja kuitenkin minun täytyy asettaa, he ymmärsivät.
Nyt takanani oli siis kahden ihmisen kanssa opittu kantapään kautta, että ei kannata ottaa itselleen vittumaista nalkuttavaa akkaa, joka saa minut juomaan. Oli ilmeistä, että en tällaista ihmistä enää elämääni kaivannut. Alkoholin juominen ei tehnyt minulle loppujen lopuksi hyvää.
Tapasin viimeisen puolisoni 12 vuotta sitten. Hän osasi kyllä peitellä noita yllä kuvailemiani piirteitä aika pitkään, kunnes karmeudekseni taas paljastui, että tämäkin valioyksilöksi luulemani tapaus olikin vittumainen nalkuttava akka. Hänen nalkutuksensa ja narsisminsa oli niin ahdistavaa, että sitä tuskaa pakenin pulloon jo päivittäin. Oli se kummallista, kun pieni lapsi ja kaikki, ja asiat ovat niin huonosti, että päivittäin piti nalkuttaa. Silloin oli mielestäni enemmän kuin inhimillistä, että suomalainen mies ottaa silloin tällöin tuutingin jos toisenkin.
Sarkasmi loppuu tähän
Alkoholismi on hyvin narsistinen sairaus. Päihderiippuvainen on kykenemätön näkemään oman tilaansa, ja kun läheinen alkaa asettamaan rajoja, menee hän ikäänkuin pullon ja juopon väliin. Tämä aiheuttaa reaktioita. Alkoholisti on hyvin manipuloiva ja pystyy usein kääntämään mustan valkoiseksi. Parisuhdeterapiaan mennäänkin puhumaan seksin puutteesta, puolison huomioimattomuudesta eikä päihderiippuvuuden aiheuttamista vaurioista suhteelle. Ei ole myöskään tavatonta, että terapiassa käännytään ymmärtämään päihderiippuvaista ja yhtäkkiä puoliso onkin yksin ajatuksiensa ja ahdistuksensa kanssa.
Taannoin olen kahdelta eri läheiseltä kuullut lastensuojelun sanovan ei-juovalle puolisolle, että josko hän nalkuttamisen sijaan kirjoittaisi tunteensa vihkoon, ja laskisi kuinka vähän Jeppe juo (justhan Jeppe on kertonut kuinka vähän hän juo), niin tämä näkisi, että sanominen juomisesta on turhaa. Nämä kummatkin tilanteet edelsivät sen, että alkoholisti oli viety kotoaan putkaan, kun hän oli raivonnut pienten lasten nähden. Ymmärrys riippuvuuksista viranomaistahoilla on ajoin umpisurkea.
Valintatilanne: avun vastaanottaminen vai yksin jääminen.
Nalkuttaminen ei kuitenkaan ole koskaan saanut päihderiippuvaista lopettamaan käyttöä, ellei jotain muutu. Viimekädessä päihderiippuvainen on asetettava valinnan eteen: valitseeko avun vastaanottamisen vai päihteenkäytön jatkamisen. Tämä uhkaus on myös toteutettava konkreettisesti, eli ellei alkoholisti suostu ottamaan apua vastaan, on tämä paras jättää yksin löytämään oma pohjansa.
Läheinen usein ajattelee, että alkoholisti valitsee juomisen. Ei, sitä hän ei tee. Sairaus pakottaa juomaan, koska ei osaa käsitellä mitään tunteita ilman tätä pakokeinoa, johon on muodostunut fysiologinen riippuvuus, joka on sairaus. Eikä kukaan valitse sairauksiaan.
Avun vastaanottaminen taas on valinta. Ja läheisen tuleekin asettaa päihderiippuvainen tekemään tämä valinta.
Alkoholismi on koko perheen sairaus, josta koko perhe voi toipua.
www.apualkoholismiin.fi sivuilla lisätietoa vittumaisille akoille ja miksei ukoille tästä sairaudesta. Sieltä voi tilata uutiskirjeen ja löytyy muutenkin tietoa sairauden ympäriltä