Uskalla puhua totta itsellesi

Valehtelin juomisestani kaikille, myös itselleni. Oli valtava askel pyytää ensimmäisen kerran apua. Pidin itseäni riskikäyttäjänä tai kuten vuonna 2012 sanottiin suurkuluttajana.

Ongelman tunnustaminen oli pelottavaa. Juomisen kontrolli on Suomessa tärkeä symboli moraalista, viisaudesta ja sivistyksestä. Juomisen hallinnan menettämisen stigma on voimakas.

Läheisesi tietävät jo. He toivovat sinulle parasta.

Mielenterveystalon Vähentämisen Omahoito-ohjelman aluksi todetaan:

”Huom! Jos sinulla on jo vakavia ongelmia, tarvitset pikaisesti ammattiapua juomisen lopettamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi tilanteet, joissa sinulle on huomautettu liiallisesta alkoholinkäytöstä.”

Puhu jollekulle. Tietämäsi raitis alkoholisti on hyvä ensi kontakti.

Terveydenhoito voi ohjata sinut hoitoihin tai ryhmiin, joissa ongelmasi ymmärretään. Vertaistuki, tavalla tai toisella, on oleellinen osa itsensä löytämistä. Huomaat, ettet ole tunteinesi yksin.

Alkoholismia ei (eikä muitakaan päihderiippuvuuksia) hoideta vaihtamalla päihde lääkärin kirjoittamiin keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin.

Minulle jäi mieleen jo käymässäsi laitoshoidossa keväällä 2012 kuulemani / lukemani suuren sinisen kirjan vertaistuen ydin:

Vertaistuen ydin ja merkitys

”Kumma kyllä vaimojen, vanhempien, läheisten ja ystävien on usein vieläkin vaikeampi päästä lähelle alkoholistia kuin psykiatrien tai lääkärien. Mutta entinen ongelmajuoja, joka on löytänyt ratkaisun ja joka tietää yhtä ja toista itsestään, voi yleensä muutamassa tunnissa saavuttaa toisen alkoholistin täyden luottamuksen.”

Nimettömät Alkoholistit, Viidestoista painos, sivu 45.

Saatavuutta rajoitetaan, huono-osaisuutta poistetaan, työuupumusta hoidetaan ja potkuilla sekä avioerolla alkoholisti selittää holtittoman juomisensa. On pienistä ja suurista vaikeuksista johtuvaa ajoittaista tai jatkuvaa kontrolloimatonta juomista.

Alkoholiongelman ydin

Alkoholiongelman ytimessä on krooninen aivosairaus, jonka näkyvin oire on juomisen kontrollin menetys. Alkoholistilla tapahtuu muutoksia aivojen motivaatio-, stressi- ja palkitsemisjärjestelmissä. Sairastumiseen vaaditaan alttius ja päihde. Yksikin annos voi olla kohtalokas.

Perimä selittää 50 %:a alttiudesta sairastua. Myös trauma erityisesti lapsuudessa voi altistaa aivot riippuvuuden syntymiselle. Alttiuden syntymissyystä riippumatta sairaalloinen kontrolloimaton juominen johtuu lopulta alkoholiriippuvaisen aivojen pakottavasta tarpeesta saada lisää päihdettä.

Kun muutokset aivoissamme ovat käynnistyneet, eivät ennaltaehkäisevät toimet toimi.

Myös alkoholiriippuvuuteen sairastuneita paimennetaan ennaltaehkäisevin keinoin palauttamaan juomisen heikentynyt / mennyt kontrolli. Sairauden olemuksen vuoksi palautuminen ei ole koskaan onnistunut eikä tule koskaan onnistumaan (WHO:n ICD-10 koodi F10.2 diagnostiset kriteerit 1, 2 ja 6). Raitistuneet aivot palautuvat kaikkeen muuhun kuin juomisen hallintaan.

Yksilötasolla etsitään riippuvuuden juurisyitä ja samalla myös syyllisiä.

Alkoholiriippuvuus on sairaus

Kun sairautta ja addiktiosairauksiin alttiiden aivojen poikkeamista valtaväestöstä ei mainita, ei poikkeamaa ole olemassa. Riippuvuussairaita ei ole olemassa. On vain käyttäjiä, jotka eivät huono-osaisuuttaan, traumaattista elämäänsä, moraalittomuuttaan, tyhmyyttään tai saamattomuuttaan juomistaan hallitse.

Alkoholipolitiikkaa ohjaa kokonaiskulutusmalli

Alkoholipolitiikkaa ohjaa kokonaiskulutusmalli. Mallin mukaan alkoholihaitat vähenevät, kun keskikulutus laskee. Se onnistuu, kun riski- ja kohtuukäyttäjät ja jopa absolutistit vähentävät juomistaan. Myös alkoholiriippuvuuteen sairastuneet paimennetaan näillä keinoin kohtuukäyttäjiksi. Sairauden olemuksen vuoksi se ei ole koskaan onnistunut eikä tule koskaan onnistumaan. Päihderiippuvainen ei sairauden diagnostisten kriteerien mukaan kontrollointiin pysty.

Kokonaiskulutusmallista johdetut holhoavat alkoholipoliittiset toimet saattavat vaikuttaa kohtuu- ja riskikäyttäjiin. Ainakin holhoaminen monia ärsyttää. Alkoholisteja rajoitustoimet eivät kahlitse eivätkä auta.

Päihdehoidoista riippuvuuden hoitoon

Tarvitsemme tukea raitistumiseen, riippuvuudesta toipumiseen. Raitistumisen jälkeen pysyvät mielenterveyden häiriöt ja sairaudet on hoidettava omina kokonaisuuksinaan. Niiden käsittely alkaa vastuullisessa riippuvuushoidossa.

One message is enough & the maximum

Viestimme yhden viestin taktiikalla aina alkoholiriippuvuudesta sairautena. Kaikki muu sekoittaa ydinviestin ja palauttaa keskustelun ymmärtämättömiin puolisoihin, ilkeisiin vanhempiin ja ärsyttävään työpaikkaan. Suomalaisten aika avata silmät, kohdata ”häpeällinen” totuus ja lopettaa hymistely. Suomessa on alkoholisteja siinä missä muuallakin.

Addiktion kaksi moraalia

Meidän addiktiosairaiden elämiämme ohjaa riippuvuuden suoritusvaiheessa kaksi moraalia: oma ja sairauden vääristämä. Mitä pidemmälle riippuvuussairaus etenee, sitä suuremman vallan addiktion moraali ottaa. Riippuvuuden suorittaminen eli päihteen saatavuus on turvattava.

Alkoholistilla ja addiktilla on kroonisessa vaiheessakin synkän mielensä syvänteissä myös oma alkuperäinen moraalinsa. Kun krapulassa tai laskuissa oma moraali kohtaa addiktin teot, on ristiriita karmaiseva.

Ristiriidan hetki on mahdollisuus.

Silloin on otollisin hetki saada päihderiippuvaiseen yhteys, joka
voi johtaa tuen vastaanottamiseen. Krapula-aamu, katkaisuhoidon loppu tai teho-osaston kotiutushetki yliannostuksen jälkeen ovat parhaita mahdollisuuksia avun vastaanottoon suostumiseen. Avun tulee tähdätä toipumiseen.

Ristiriidan hetki on myös vaarallinen.

Kahden moraalin kohtaamisen aiheuttamassa ahdistuksessa
tehdään huomattava osa päihderiippuvaisten itsemurhista. Päihderiippuvuus on syynä arvioiden mukaan 50 % itsemurhista.

Hetki on myös lyhyt.

Addiktion moraali lyö päälle ensimmäisestä päihdeannoksesta.

Omaa toipuvan alkoholistin raitista elämää ohjaa oma moraalimme.

Juha Voutilainen ja Christer Schoultz

1. Nykymallista itsestään ei ole mitattavia järjestelmän, hoitojen ja kuntoutusten vaikuttavuuslukuja.
2. Suomessa hukataan tutkitusti alkoholiriippuvuuden vuoksi 5 kertaa enemmän elinvuosia kuin Ruotsissa ja 7 kertaa enemmän kuin Norjassa. Hukatut vuodet on muutettu indeksiksi, joka kertoo menetetyt elinvuodet 100 000 asukasta kohden vuodessa.  Indeksi kuvaa erot hoitojärjestelmien vaikuttavuudessa. Lähde: NDPHS-NCD BRIEFING NOTE: Repeated measuring 2016 → 2021 of premature losses of human life (PYLL) in the ND area countries.
3. Ratkaiseva ero on lähestymistavassa. Suomessa hoidetaan ongelmaa, Ruotsissa ja Norjassa riippuvuussairauksia. Alkoholin keskikulutuksen erot eivät ole merkittäviä.

Tämä tilanne on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä. Näennäiset muutokset eivät ole auttaneet lainkaan ja SoTe-järjestelmän säästöt ovat pahentaneet tilannetta entisestään. Voidaanko Suomessa vihdoinkin aidosti tunnustaa päihderiippuvuus sairaudeksi ja asettaa riippuvuushoitojen tavoitteeksi toipuminen, raitistuminen.

Linkissä HBL:n Insändare kirjoitus. Alla käännös suomeksi. Kirjoittajat Juha Voutilainen ja Christer Schoultz

Keskustelu synteettisestä huumeesta alfa-PVP (”peukku”) paljastaa ja korostaa sosiaali- ja terveysministeriön päihde- ja riippuvuusstrategian suurimman puutteen sekä huomiotta jääneet kansainväliset tutkimustulokset.

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että psykososiaalinen hoito on tehokas hoitomuoto stimulanttien käyttäjille. Tämä tarkoittaa säännöllistä terapiaa, josta ei keskustella lainkaan, eikä sitä tarjota hyvinvointialueilla.

Psykososiaalinen hoito toimii myös muista riippuvuuksista kärsiville. Päihteetön toipuminen vapauttaa ihmiset pakonomaisesta päihteiden käytöstä. Elämään palautuu energia, läsnäolo, merkitys ja suunta. Riippuvuudesta toipuvat voivat palata normaaliin elämään.

Suomessa monet yksityiset terveydenhuollon laitokset tarjoavat psykososiaalista hoitoa. Vaikutus ja toipumistulokset ovat hyviä, tulokset ovat linjassa  kansainvälisten tulosten kanssa.

Toipuminen, eli täydellinen elämäntapamuutos on mahdollinen. Mikään menetelmä ei tee kuitenkaan kaikista raittiita.

Toipuminen ei ole pikaratkaisu, vaan kestävä ja terveellinen elämän- ja ajattelutavan muutos. Tähän riippuvuussairas tarvitsee tukea. Vuosien tai vuosikymmenten aikana kehitettynyttä riippuvuussairautta ei voida saada remissioon hetkessä.

Toipumisen perusta on täysin päihteetön elämä. Keskeisiä onnistumisen tekijöitä ovat rohkeus ja nöyryys hakea ja ottaa vastaan tukea, sitoutuminen oman riippuvuuden hoitamiseen sekä yhteisön ja vertaistuen lisäksi merkityksellinen toiminta ja osallistuminen.

Julkisessa keskustelussa riippuvaisen ja hänen läheistensä kärsimykset ja vahingot muuttuvat päihdehaittakustannuksiksi päätöksenteon perustaksi. Suomessa päätöksenteon perustana olevat arviot päihdehaittojen kustannuksista on törkeästi aliarvioitu. Tämän myöntää myös laskelmat tehnyt THL.

Realistisesti lasketuilla haittakustannuksulla  investointi vaikuttavaan kuntoutukseen maksaa itsensä nopeasti takaisin. Toipumiseen johtava hoito vähentää inhimillistä kärsimystä, ehkäisee päihteiden aiheuttamia kuolemia ja on kannattava investointi. Tätä ei tarjoa julkinen sektori, joka ei mittaa hoitotuloksiaan.

https://www.hbl.fi/2025-08-07/inge-inte-falskt-hopp-nykterhet-ar-battre

Tässä käännös suomeksi

Älä anna valheellista toivoa – raittius on parempi vaihtoehto

Älä anna valheellista toivoa – raittius on parempi vaihtoehto

Hufvudstadsbladetin artikkeli 4. elokuuta rohkaisee jatkamaan juomista huolimatta kesän aikana tai pidemmällä aikavälillä havaituista haitoista. Otsikot ”Monet luulevat, että heidän täytyy lopettaa kokonaan – näin ei ole” ja ”Ota juomisesi haltuun – näin voit löytää tasapainon juomiseesi” herättävät huolta riippuvuuden näkökulmasta.

Artikkelin mukaan jopa ne, jotka ovat sairastuneet alkoholismiin eli riippuvuussairauteen, voivat oppia hallitsemaan alkoholinkäyttöään.

Riskikulutuksen ja alkoholiriippuvuuden ero

On tärkeää erottaa riskikulutus ja riippuvuus toisistaan. Riskikäyttäjällä on kontrolli juomisestaan, kun taas riippuvuussairauteen sairastuneen henkilön kontrolli heikkenee sitä mukaa, kun riippuvuus etenee. Juomisesta tulee pakonomaista – joillekin jo ensimmäisen ryypyn jälkeen.

Vuonna 2023 osallistuimme Professionals in Residence -ohjelmaan yhdessä maailman arvostetuimmista tutkimuslaitoksista, Hazelden Betty Ford Foundationin Addiction Graduate Schoolissa.

Ohjelma on Minnesotan osavaltiossa pakollinen riippuvuusongelmien kanssa työskenteleville lääkäreille. Käsitys riippuvuussairaudesta eroaa merkittävästi siitä näkemyksestä, jonka psykologi Sara Wallhed Finn esittää HBL:n artikkelissa.

Joillekin lievästä alkoholin käyttöhäiriöstä kärsiville voi kohtuullinen tai ”kontrolloitu” käyttö olla mahdollista lääketieteellisen valvonnan ja rakenteellisen tuen avulla.

Harva haluaa olla erilainen ja myöntää, että juomisen kontrolli on heikentynyt.

Henkilöille, joilla on kohtalainen tai vakava alkoholin käyttöhäiriö (AUD), Betty Ford -säätiö suosittelee täyttä raittiutta sen sijaan, että yritettäisiin ”kontrolloida” juomista. Säätiö on maailman suurin riippuvuushoitoa tarjoava taho ja ollut globaali edelläkävijä kuntoutuksessa jo 75 vuoden ajan.

Tällaiset artikkelit antavat alkoholisteille luvan jatkaa juomista, vaikka läheiset olisivat useamman vaatineet juomisen lopettamista. Jokainen riippuvainen kuvittelee kuuluvansa siihen pieneen vähemmistöön, joka voi oppia juomaan kohtuudella. Harva haluaa olla erilainen ja myöntää, että juomisen kontrolli on heikentynyt.

Kontrollin heikkeneminen tai sen täydellinen menettäminen on yksi riippuvuussairauden diagnostisista kriteereistä. Kyseessä on kieltosairaus, jossa sairastunut ei tunne tai ymmärrä omaa tilaansa.

Raittius vapauttava ratkaisu, ei uhka

HBL:n artikkeli antaa vaikutelman, että raittius on uhka elämänilolle ja yksilönvapaudelle. Todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Kun alkoholiriippuvainen vapauttaa mielensä juomisesta toipumisprosessin myötä, hänen energiansa muuttuu. Hän on läsnä elämässään, joka saa uuden merkityksen ja selkeän suunnan.

Toipuminen on tavoiteltavampaa kuin pakonomainen juomisen kontrollointi. Useimmat tarvitsevat tukea ja apua kuntoutusprosessissaan. Tehokkaita hoitomuotoja on olemassa.

Christer Schoultz, addiktioasiantuntija

Maria Danielsson, työterveyslääkäri

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011370569.html

Laillinen myynti Suomessa ja matkustajatuonti ovat tarkasti määritettävissä. Sillä lasketaan riittävällä tarkkuudella alkoholin kokonaiskulutus ja keskikulutus / suomalainen. Se on kokonaiskulutusmalliin pohjaavan alkoholipolitiikkamme peruskivi.

Toinen usein referoitu tutkimus on THL:n Juomatapatutkimus. Se on kyselytutkimus, jossa kerätään tietoa suomalaisten alkoholinkäyttötavoista ja -tilanteista sekä juomisesta koetuista haitoista. Juomatapatutkimuksessa ilmenee myös ilmoitetun juomien määrä. Siitä johdettua kokonaiskulutusta ei raportoida, sitä ei varsinaisesti tutkimuksessa selvitetä.

Paljonko jää juomatta?

Kysyin toukokuussa Kulttuuritalolla 2023 Päihdepäivillä THL:n erikoistutkija Janne Härköseltä, paljonko enemmän alkoholia kulutettiin kokonaiskulutuksen mukaan kuin suomalaiset itse ilmoittivat juovansa. Tutkija ei kertonut eron suuruutta. Kysyin myös, mitä tiedolla (ero ja sen suuruus) tehdään, aiheuttaako vaje toimia esim. päihdepolitiikassa. Ei ole tähän mennessä aiheuttanut toimia.

Jatkoin vielä: ”Puuttuvan osan juovat alkoholistit, jotka vähättelevät aina juomistaan. Sekä juomisen määrää että seurauksia.”

Kyselytutkimusten harha

Sama ongelma ja harha on kaikissa strukturoiduissa juomisen määrä- ja juomatapatutkimuksissa. Juova alkoholisti vähättelee juomistaan aina. Hän valehtelee juomisestaan myös itselleen eli tavallaan vastaa kyselyyn yhtä totuudenmukaisesti kuin itselleen.

Postauksen kuvassa on ainoa juovan alkoholistin rehellinen vastaus kysymyksiin hänen juomisestaan strukturoidussa kyselyissä

Oma totuuteni

Itse kerroin diabeteshoitajalle 35 viikkoannoksen suurkulutuksestani kesällä 2011 vuosi ennen raitistumista. Totuus oli toinen. Tuo määrä riitti kahdeksi vuorokaudeksi. Tapasin hoitajan raitistuttuani samoissa diabetes merkeissä. Ei ollut ilmoittamaani määrää kyseenalaistanut. Olin salailun ammattilainen niin kuin muut sadat tuhannet juovat työssäkäyvät alkoholistit.

Puputtajat vievät punaisen lihan 

Vegaani kertoo syövänsä vain kasvipohjaista ravintoa ja kieltäytyy kategorisesti kaikista eläinperäisistä tuotteista. Kieltäytymisen terveydelliset syyt eivät nosta juuri närkästystä. Jos syy kasvisyönnille on eläinten oikeudet, on moraalinen konflikti valmis. Luuletko olevasi parempi kuin me muut?

Parempi kuin minä?

Vaikka lihasta kieltäytyjä ei sanoisi muiden lihan syönnistä sanaakaan, moraalisista syistä kieltäytyminen saa aikaan stressireaktion ja tilanne koetaan uhkaavaksi. Toista kutsutaan helposti nipottajaksi, tiukkapipoksi tai viherpiipertäjäksi. Pelko lihan katoamisesta ruokapöydästä on aito.

Tuntemani kasvissyöjät eivät syyllistä muita tai vaadi heitä muuttamaan kulutustaan.

Lasiin sylkijät pilaavat juhlat 

Alkoholin juomisesta kieltäytymisen syyksi hyväksytään raskaus tai terveydelliset syyt. Kaikki muut syyt ovat epäilyttäviä ja niissä piilee moralisoinnin vaara. On tärkeää, että seurueessa kaikki juovat suunnilleen samaa tahtia. Juominen on lähes kansalaisvelvollisuus.

Pelottavaksi tilanne muuttuu, kun kerron tuntemattomille olevani raitis alkoholisti. Epäilys viriää: ”Kohta se kyttää juomistamme, arvostelee päihtymistä ja piilottaa lopulta kaikkien muiden viinat.” Pelko juhlinnan riemun pilaamisesta on aito.

Kukaan tuntemani raitis alkoholisti ei moralisoi toisten juomista ja pyydä heitä luopumaan virkistävästä lagerista, suosikki skumpastaan eikä edes snapsistaan. Sinun nautintosi ei ole meiltä poissa.

Miksi syyllisyys silti kalvaa ja pinna kiristyy ?

Kansanterveystyön ja luonnonsuojelun nimissä syyllistetään lihansyöjiä. Niin tekee julkinen hallinto kuin kansalaisjärjestötkin. Moniäänisesti ja taajaan.

Kännäämistä, juomisen kontrollin menetyksen moraalittomuutta suitsitaan rajoittamalla alkoholin saatavuutta. Riippuvuuteen sairastuneita rajoitukset eivät kahlitse eivätkä varsinkaan auta.

Koko kansaan kohdistuva interventio asettaa suuren enemmistön moraalin kyseenalaiseksi. Siitä syntyy stressiä ja uhkan tuntu.

Rauhanomainen rinnakkaiselo ja moraaliset poterot 

Kasvissyöjät ja alkoholia juomattomat pitävät usein terveysvalintansa (vastoin yleistä käsitystä) omana tietonaan. He korostavat kulutustottumustensa tuomaa hyvää oloa ja moraaliselta poteron kaivannolta vältytään.

Kuten väitöstutkija Tuomas Salonen kirjoittaa: ”Maku- ja mielipidekysymyksistä ihmiset sietävät erimielisyyttä, mutta moraalinäkemyksistä huonosti.” Yhteiskunnallinen muutos vaatii myös moraalista ravistelua.

Havahdutan ja havahdunkin todellisuuteen mielelläni. Asemasotaa en arkeeni kaipaa.