Älä suojele etenevää ja lopulta kuolemaan johtavaa sairautta. Tarjoa tukea. Väliintulo voi olla elämänkokoinen teko.

Olin upseerikokelaana prikaatinpäivystäjän apulainen Kainuun prikaatissa kesällä 1986. Noin kello 23.30 osuin normaalilla kierroksellani omaan yksikööni. Yläkerrasta kuului meteliä ja menin tarkastamaan tilanteen.

Rähinäviinaa

Vanhempi jääkäri M halusi hakata kokelas K:n. Saimme jääkäri M:n alakertaan. Häntä tarvittiin pitämään aloillaan kaksi muuta jääkäriä, lähitaisteluun pyrkivälle alkoholi oli rähinäviinaa. Vaikka hän oli tuhdisti juovuksissa, oli hän varsin toimintakykyinen. Nujusimme kasarmin edessä lipan alla tasanteella puolisen tuntia ennen kuin saimme rettelöijän tupaansa.

Jäin odottamaan rauhoittuiko tilanne todellakin. Vartin päästä hässäkkä uusiutui. Kokelas K oli tullut lipan alle tasanteelle, jonne jääkäri M palasi. Kaksi sotilastoveria piti riehujaa aloillaan toiset puoli tuntia.

Paha virhe – soitin apua

Yli tunnin painin jälkeen herätin Prikaatin päivystäjän. Yksikköömme tuli päivystäjän vanavedessä useampi sotilaspoliisi. Päivystäjä käski päästää pukarin irti. Sotilaspoliisit eivät uskaltaneet häntä kiinni ottaa vaan paukuttivat pampuillaan kämmeniään.

Kokelas P palasi iltalomaltaan. Saman paikkakunnan jääkäri M ymmärsi, että nyt tulee pataan, jollen antaudu. Rähisijä viestiin putkaan noin kello 01.00. Hän sai muutaman päivän pekkasta (poistumiskielto = PK).

Ankarat moitteet

Aamulla vuoroni loputtua palasin yksikkööni haukuttavaksi. Olin toiminut väärin: Apua ei olisi saanut soittaa, olin liannut oman pesän, turmellut komppanian maineen. Maton alle olisi pitänyt lakaista. Moitteet olivat vakavat ja näkyivät sotilaspassin arvioinneissa.

Lapissa kapiaiset soittivat itse poliisille

Elokuussa Lapin leirillä jääkäri M pääsi 15 porukasa Pyhälle dokaamaan keskellä kaunista lauantaivapaata. Palattuaan hän otti rynnäkkökiväärinsä ja lähti Jääkäriprikaatin teltoille riemumaan. Viina aktivoi rähinäkeskukset aivoissa uudestaan. Jääkäriprikaatilaiset ilmoittivat jääkäri M:n käytöksestä KaiPr kapiaisille, jotka likasivat mainettamme entistä pahemmin, kun soittivat poliisin poimimaan jääkäri M:n valtatien varresta. Hän käveli rynkky kädessään kohti Kemijärveä.

Kysyin kapiaisilta, miksi he nyt itse pesän likasivat. Eikä nämä pitänyt hoitaa yksikön sisällä. Seurasi syvä hiljaisuus. Parikymppinen nokkava kokelas kertoi epämiellyttävän totuuden.

Oireyhtymä Dyr Drunk Syndrome on esitelty vuonna 1983 USA:ssa erottamaan juomattomuuden ja raittiuden vaikutukset toisistaan.

Nyt Suomessa asiasta puhuu myös THL. Aika kauan siihen meni. Olin tiistaina kokemuspuhujana THL:n seminaarissa samalla tietämyksellä, asenteella ja suorasanaisuudella. Nastaa

https://yle.fi/a/3-7062143

Retkahdus kuuluu kauas ja tuntuu syvällä

Oma mustavalkoinen ajatteluni retkahduksen suhteen on myös pehmentynyt vuosien saatossa.

Raitistuminen myötä tulee kohdattavaksi oma menneisyys traumoineen, eikä siihen ole olemassa mitään oikeaa formaattia. Olen myös saanut todistaa ”täysin varmasti loppuelämän raittiina” olevia tapauksia retkahtavan jopa parinkymmenen vuoden raittiuden jälkeen. Mielestäni kenelläkään ei ole mitään oikeutta viisastella relapsin kokeneelle. Se on ylimielistä, ja ylimielisyys ei kuulu raittiiseen tai toipuneeseen ajattelutapaan.

Paljon itseruoskimista enemmän yksilö hyötyy siitä, kun analysoi, mitä tapahtui ennen retkahdusta. Koska aina ennen sitä tapahtuu jotain. Retkahdus on oikeastaan pitkän tapahtumasarjan viimeinen osio. Sieltä pohjalta pitäisi pyrkiä välittömästi pois, ja siinä pitää tukea – ei lyödä.

Se, että ymmärtää asian, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ajattelee sen olevan ok. Läheisillä on täysi oikeus asettaa omat rajansa sille mitä hyväksyy.

Mutta siihen sytkäriin

Avullani eräs nuori herra sai raittiudesta kiinni vuosi sitten kesällä. Autoin häntä paljon: sparrasin, coutsasin, mentoroin ja lopuksi järjestin hyväpalkkaisen duunin.

Tämän vuoden loppukeväästä sattui hänen kohdalleen muutama todella suuri vääryys, ja niihin ei ollut vielä työkaluja kohdata yksin, ja hän retkahti.
Lähettelin kesän mittaan tasaisesti viestejä, että kun on valmius, olen täällä. Ja sitten 3kk ja muutamaa katastrofia myöhemmin, sain yhteyden. Siitä alkoi taas intensiivinen auttaminen ja mies saatiin aika nopeasti palautettua ’ruotuun’, eli raittiiksi. Mikään aikaisemmassa raittiudesta ei myöskään ole ollut turhaa. Totesimme yksikantaan, että tärkeintä on nyt työstää triggeröiviä asioita ja toksisuutta ympärillä – ja hän ymmärsi läheisriippuvuutensa. Alkoi todella nopea kuntoutuminen!

Kun hän kertoi kesästään, sanoi hän, ettei muista siitä lähes mitään. Valtaosa jopa hänen vaatteistaan anastettiin, ja hyväpalkkainen duuni, jonka järkkäsin, niin ainoa mitä seitsemästä tonnista jäi jäljelle, oli yksi sytkäri, hän totesi. Sellainen pieni muovinen euron vekotin.

Koostin hänelle tilanteen yhteenvetona ja höystin sen sekä ironialla ja huumorilla. Kerroin, että media haluaa aina tehdä juttuja siitä, kuinka olen pankkiirina sikaillut ja ökytuhlannut: kuitannut yli sadan tonnin hotellilaskun tilattuani ”vähän” Dom Perignionia, ehdottanut syntistä elämää helikopterissa 5th Avenuen yläpuolella kanssamatkustajille, ja yrittänyt kusta ulos samaisesta helikopterista (varmasti joku bänni joskus tullut).

Mutta en tunne ketään muuta, jolla olisi seitsemän tonnin Colt -sytkäri. Sen eteen, että saa konvertoitua koko omaisuutensa yhteen euron sytkäriin muistamatta siitä mitään vaatii jo vähän vaivaa! Respect!

Tositarina kiteyttää, että olemme kohtuuttomia kaikessa.

Kehotin pitämään siitä sytkäristä kiinni ja ottamaan sen esiin aina, kun ympärillä tapahtuu toksisia asioita. Olkoon se hänen suojelusamulettinsa!

Suomen alkoholipolitiikka keskittyy keskimääräisen kulutuksen vähentämiseen menestyksen mittarinaan. Tämä kokonaiskulutusmalli toimi tiettyyn pisteeseen asti, mutta sen paras ennen -päiväys on jo ohitettu. Suomessa ei huomioida alkoholin aiheuttamien vahinkojen kustannuksia ja ehkäistävissä olevia alkoholikuolemia.

Suurimman osan alkoholivahingoista aiheuttavat ne, jotka juovat eniten. On selvää, että vakavimmat ja kalleimmat vahingot aiheutuvat 10 prosentille kuluttajista, jotka THL:n juomatapatutkimuksen mukaan kuluttavat 50 prosenttia alkoholista. Todennäköisesti heidän osuutensa on suurempi, koska alkoholisti aliarvioi kysyttäessä kulutuksensa. Juomatapatutkimuksen mukaan kulutus on pienempää kuin tilastollisesti rekisteröity kulutus (myynti + matkustajatuonti). THL ei ilmoita eron suuruutta.

Juomatapatutkimuksen mukaan eniten juova kymmenesosa kuluttaa keskimäärin 50 annosta viikossa. Annosmäärä on kaksinkertainen Suomen riskirajaan verrattuna. Riskirajamme ovat kaksinkertaiset Ruotsiin verrattuna ja nelinkertaiset verrattuna Alankomaihin.

Suurin osa eniten kuluttavista henkilöistä hoitaa työnsä kunnolla. Kun riskikulutus aiheuttaa vahinkoja ja juominen jatkuu, kyseessä on alkoholiriippuvuus. Vain alkoholiriippuvainen juo itsensä toistuvasti tehohoitoon, jatkuvasti päivystykseen, pitkäaikaiseen osastohoitoon, eläkkeelle ja lopulta hautaan.

Ehkäisevän päihdetyön järjestö Ehyt julkaisi elokuussa selvityksen, jossa alkoholin terveydenhuollon kustannusten todettiin olevan 1100 miljoonaa euroa. Tämä on 1000 miljoonaa enemmän kuin THL:n viralliset luvut, joita on käytetty alkoholipolitiikan perustana.

Synkemmätkään luvut eivät muuta mitään. HBL oli ainoa printtimedia, joka raportoi laskelmista. Alkoholipolitiikka ei tule muuttumaan, jos Suomessa jatketaan väärän kulissin ylläpitämistä:

Alkoholivahinkojen kustannukset ovat virallisesti vain murto-osa muiden Pohjoismaiden vastaavista, vaikka alkoholikuolleisuus on Suomessa samalla viisi kertaa korkeampi kuin Norjassa ja Ruotsissa.

Juha Voutilainen, Recovery Day -yhdistyksen puheenjohtaja

Christer Schoultz, addiktioasiantuntija

Suuren kerhon jäsenyys

Keskusteluissani alkoholistien läheisten kanssa kysyn usein, onko tämä saanut jo jäsenkortin maamme suurimpaan kerhoon: Vittumaisten puolisoiden klubiin. Sinne nimittäin päättyy ennemmin tai myöhemmin jokainen alkoholistin puoliso, joka alkaa huomauttelemaan kumppanilleen päihteen käytöstä. Vittumaiselle puolisolle ominaista on nalkutus.

Alkoholistin loppuluisun lähestyessä saa puoliso usein, tosin ei kuitenkaan aina, vielä yhden uuden arvonimen. Kuvaan itse tätä klubin platinajäsenyydeksi, kun puolisosta tulee alkoholistin mielestä narsisti. Useimmissa puheluissani saan kuulla saman lauseen läheiseltä: ”Hän on alkanut pitää minua narsistina”. Tilanne on ikään kuin kääntynyt päälaelleen. Itsekkäästi käyttäytyvä alkoholisti syyttää puolisoaan.

Omasta silloisesta puolisostani tuli viimeisen ryyppyvuoteni aikana narsisti. Oikeastaan kutsuin häntä pahemmaksi narsistiksi kuin kaikki exäni yhteensä. Ihmettelin kovasti, että mihin se ihana ihminen, jonka kanssa olin mennyt naimisiin, oli kadonnut. Omalla kohdalla lapsieni äidit olivat toinen toistaan narsistisempia. Koska he olivat sellaisia – nalkuttavia, räpättäviä ja loppua myöden narsisteja, join. Mitä karmeampi akka, sen suurempi tuska.

Vittumainen puoliso asettaa rajat

Tosiasiallisesti vaimoni oli opetellut laittamaan rajat sille, miten antoi itsensä kohdeltavan. Alkoholisti kokee rajojen asettamisen nalkutukseksi ja narsismiksi. Päihdepersoonalle laitetaan rajat, eikä se sovi addiktille. Tämä kamppailee vastaan viimeiseen pisaraan asti – kirjaimellisesti.

Sen lisäksi, että alkoholisti omaa nerokkaan kyvyn diagnosoida psykologisia häiriöitä, on hän myös periksiantamaton. Tämä periksiantamattomuus, jopa itsepäisyys näkyi omassa elämässäni niin, että otin rinnalleni kerta toisensa jälkeen naisen, joka sai minut juomaan. Olin kyllä tosi tyhmä, kun toistin samaa virhettä vuosikymmenestä toiseen. Antakaas kun selitän oman kokemukseni kautta.

Valitsin useiden onnistuneiden seurustelusuhteiden päätteeksi vaimoksi itselleni vittumaisen akan. Suhteemme oli alussa ihan hyvä, ennen kuin hän alkoi nalkuttamaan. Nalkutuksen takia aloin juomaan. Hänen vittumaisuutensa saavutti sellaiset mittasuhteet, että erohan siinä sitten lopuksi tuli.

Omalla kohdallani tapahtui sellainen poikkeus, että ajattelin nalkutuksen laantuneen, ja palasimme takaisin yhteen. Menimme jopa uudestaan naimisiin. Saman ihmisen kanssa, joka oli siis saanut minut alkujaan juomaan. Mutta eihän tiikeri raidoistaan pääse eroon, ja taas alkoi nalkutus. Se kasvoi niin pahaksi, että lopullinen ero koitti. Vihdoin elämästäni oli poissa tuo karmea tapaus, joka sai minut juomaan niin paljon. Huh!

Samoin tein alkoi sitten seuraava suhde. Tälle kerroin tottakai exän vittumaisuudesta, sekä nalkutuksen aiheuttamasta ahdistuksesta. Kerroin tämän vaikuttavan nykyhetkeen niin, että join satunnaisesti. Satunnaisuus on hyvin laaja käsite.

Yllätyksekseni olin taas valinnut itselleni nalkuttavan ja vittumaisen akan. Olin romahtaa, kun tajusin tämän. Siksi aloin tietysti juomaan lisää. Taas sai nainen minut tarttumaan pulloon! Oli minulla kyllä kurja kohtalo. Ja taas kerran päättyi suhde eroon, eihän kukaan mies kestä sellaista nalkutusta. Baarissa kaverini kuuntelivat sydän syrjällään, miten raskaana oleva nainen käyttäytyi. Varmasti hormonien aiheuttamaa – joku raja kuitenkin minun täytyy asettaa, he ymmärsivät.

Nyt takanani oli siis kahden ihmisen kanssa opittu kantapään kautta, että ei kannata ottaa itselleen vittumaista nalkuttavaa akkaa, joka saa minut juomaan. Oli ilmeistä, että en tällaista ihmistä enää elämääni kaivannut. Alkoholin juominen ei tehnyt minulle loppujen lopuksi hyvää.

Tapasin viimeisen puolisoni 12 vuotta sitten. Hän osasi kyllä peitellä noita yllä kuvailemiani piirteitä aika pitkään, kunnes karmeudekseni taas paljastui, että tämäkin valioyksilöksi luulemani tapaus olikin vittumainen nalkuttava akka. Hänen nalkutuksensa ja narsisminsa oli niin ahdistavaa, että sitä tuskaa pakenin pulloon jo päivittäin. Oli se kummallista, kun pieni lapsi ja kaikki, ja asiat ovat niin huonosti, että päivittäin piti nalkuttaa. Silloin oli mielestäni enemmän kuin inhimillistä, että suomalainen mies ottaa silloin tällöin tuutingin jos toisenkin.

Sarkasmi loppuu tähän

Alkoholismi on hyvin narsistinen sairaus. Päihderiippuvainen on kykenemätön näkemään oman tilaansa, ja kun läheinen alkaa asettamaan rajoja, menee hän ikäänkuin pullon ja juopon väliin. Tämä aiheuttaa reaktioita. Alkoholisti on hyvin manipuloiva ja pystyy usein kääntämään mustan valkoiseksi. Parisuhdeterapiaan mennäänkin puhumaan seksin puutteesta, puolison huomioimattomuudesta eikä päihderiippuvuuden aiheuttamista vaurioista suhteelle. Ei ole myöskään tavatonta, että terapiassa käännytään ymmärtämään päihderiippuvaista ja yhtäkkiä puoliso onkin yksin ajatuksiensa ja ahdistuksensa kanssa.

Taannoin olen kahdelta eri läheiseltä kuullut lastensuojelun sanovan ei-juovalle puolisolle, että josko hän nalkuttamisen sijaan kirjoittaisi tunteensa vihkoon, ja laskisi kuinka vähän Jeppe juo (justhan Jeppe on kertonut kuinka vähän hän juo), niin tämä näkisi, että sanominen juomisesta on turhaa. Nämä kummatkin tilanteet edelsivät sen, että alkoholisti oli viety kotoaan putkaan, kun hän oli raivonnut pienten lasten nähden. Ymmärrys riippuvuuksista viranomaistahoilla on ajoin umpisurkea.

Valintatilanne: avun vastaanottaminen vai yksin jääminen.

Nalkuttaminen ei kuitenkaan ole koskaan saanut päihderiippuvaista lopettamaan käyttöä, ellei jotain muutu. Viimekädessä päihderiippuvainen on asetettava valinnan eteen: valitseeko avun vastaanottamisen vai päihteenkäytön jatkamisen. Tämä uhkaus on myös toteutettava konkreettisesti, eli ellei alkoholisti suostu ottamaan apua vastaan, on tämä paras jättää yksin löytämään oma pohjansa.

Läheinen usein ajattelee, että alkoholisti valitsee juomisen. Ei, sitä hän ei tee. Sairaus pakottaa juomaan, koska ei osaa käsitellä mitään tunteita ilman tätä pakokeinoa, johon on muodostunut fysiologinen riippuvuus, joka on sairaus. Eikä kukaan valitse sairauksiaan.

Avun vastaanottaminen taas on valinta. Ja läheisen tuleekin asettaa päihderiippuvainen tekemään tämä valinta.

Alkoholismi on koko perheen sairaus, josta koko perhe voi toipua.
www.apualkoholismiin.fi sivuilla lisätietoa vittumaisille akoille ja miksei ukoille tästä sairaudesta. Sieltä voi tilata uutiskirjeen ja löytyy muutenkin tietoa sairauden ympäriltä

Tänään keskiviikkona uutisoitiin, että brasilialaisista haikaloista löytyi kokaiinia. Pitoisuudet olivat satakertaisia aiemmin merieläimistä mitattuihin lukemiin verrattuna. Kokaiinia löytyi haiden lihaksista ja maksasta. Hai on yleinen ruokalaji Brasiliassa. Vielä ei ole tutkittu, onko kokaiinihain lihan syömisestä haittaa ihmiselle.

Kokaiinin käyttö on yleistynyt poliisin mukaan myös Suomessa. Samaa todistaa THL:n jätevesitutkimus. Esimerkiksi Tampereella jätevesitutkimuksessa oli huima nousu kokaiinin määrässä hiphop-festivaali Blockfestin tienoilla viime vuonna.

Kotkan jätevedessä kymmenkertaisesti metamfetamiinia

Vaikka kokaiinin käyttö on lisääntynyt eniten, on amfetamiini ja metamfetamiini (piri) on yleisin Suomessa. THL:n uusimmassa jätevesitutkimuksessa mitattiin ennätysmäärä metamfetamiinia Kotkan jätevedessä.

Maaliskuussa mitattu määrä oli kymmenkertainen edelliseen mittaukseen verrattuna, ja myös väkilukuun suhteutettuna korkein lukema missään Suomen kaupungissa koko 12 vuotta kestäneen tutkimuksen aikana.

Huumejäämiä kaloissa

Brasiliassa merkittäviä määriä kokaiinia haikaloissa. Vesistöissä tavattavat kokaiinipitoisuudet sekoittavat ankeriaiden hormonijärjestelmiä. Haittoja siis ilmenee. Kuinka huumepitoisten kalojen syöminen vaikuttaa ihmiseen, on tutkimatta.

Pirimarinoidut silakat torilla

Paljonkohan tärkein saaliskala silakka sisältääkään metamfetamiinia Kotkassa?