Kirjoittajat Kantamon hallituksen puheenjohtaja Juha Rantanen, rahoitusjohtaja Christer Schoultz ja havahduttaja Juha Voutilainen

Alkoholpolitisk tankeställare

Kolumnissaan ”Minäkin kutsun puolta viinipulloa ’yhdeksi lasilliseksi’” (HBL 8.8.2026) Johanna Holmström valottaa sukupolvien erilaisia suhtautumistapoja alkoholiin. Hän aloittaa kuvaamalla alkoholisteja tavalla, johon me Suomessa olemme tottuneet: ihmisinä, jotka ovat täysin menettäneet kontrollin juomiseensa eivätkä enää kykene huolehtimaan itsestään. Perinteinen kuvaus on sisältää reilun annoksen moraalista halveksuntaa.

”Näemme heidät ja toteamme, ettemme ole heidän kaltaisiaan. Sehän täytyy tarkoittaa, että olemme ookoo. Nousemme ajoissa ylös, vaikkakin verkkaisesti. Hoidamme työmme ja viemme lapset päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin.”

Todellisuus on kuitenkin toinen. Jopa 75 % alkoholiriippuvuuteen (alkoholismiin) sairastuneista käy töissä tai opiskelee. Työssäkäyvä toimintakykyinen alkoholisti hoitaa ulkoiset velvollisuutensa hyvin, mutta piilevä tai vähitellen paheneva riippuvuus kuluttaa silti hänen voimiaan ja resurssejaan. Yksi alkoholiriippuvuuden diagnostisista kriteereistä on juuri juomisen kontrollin heikentyminen.

Jo riippuvuuden varhaisissa vaiheissa omaa juomista vähätellään. Vaikuttaa täysin hyväksyttävältä ottaa illan ensimmäinen olut lounaalla tai että pari rentouttavaa lasillista viiniä muuttuu automaattisesti kokonaiseksi pulloksi – ilman että sitä edes huomaa. Yritys lopettaa juominen loman jälkeen herättää ärtymystä ja ahdistusta.

Me allekirjoittaneet olemme raitistuneita alkoholisteja. Riippuvuushoitomme aikana ymmärsimme, että sairastamme samaa sairautta kuin ne, jotka istuvat puistonpenkeillä likaisissa vaatteissa. Kyse on terveydestä, ei moraalista.

Olemme toipuneet täysipainoiseen ja merkitykselliseen elämään. Mutta alkoholin kohtuukäyttöön emme koskaan pystyisi. Aivomme vaatisivat pakonomaisesti yhtä paljon alkoholia kuin silloin, kun lopetimme juomisen.

Alkoholistit elävät keskuudessamme. Eivät ensisijaisesti baareissa, vaan kotona, työpaikalla, harrastuksissa tai aktiivisessa yhteiskunnallisessa elämässä. Se voi olla kuka tahansa: äitisi tai isäsi, ystävä, työkaveri, esimiehesi – tai sinä itse.

Varhaisiin merkkeihin on suhtauduttava vakavasti. Meidän suomalaisten, ihan jokaisen kannattaa pysähtyä vielä kerran pohtimaan, miten juomme lempijuomiamme.

Tämä kokonaisvaltainen elämänmuutos on tavoittelemisen arvoinen – silti se jätetään systemaattisesti huomiotta Suomen päihdepolitiikassa, vaikka todisteet sen tehosta ovat kiistattomia:

Miksi?

Raitistuminen ja aineeton toipuminen on merkittävä tekijä ratkaisuna esimerkiksi seuraaviin kriittisiin ongelmiin:

1. Alkoholihaitat ja hukatut elinvuodet

STM:n Päihde- ja riippuvuusstrategiassa alkoholin aiheuttamien haittojen ja ennenaikaisten kuolemien vähentämisessä raitistumista ei mainita.

Alkoholi on tärkein ennaltaehkäistävissä olevien kuolemien syy. Vain alkoholiriippuvainen juo itsensä toistuvasti päivystykseen, tehohoitoon, pitkäaikaiseen osastohoitoon – ja lopulta hautaan.

2. Nuorten huumekuolemat

Suomen mallissa nuorten huumekuolemien ehkäisyssä raitistumista ei hyödynnetä. Sitä ei edes mainita 11 huumekuolemia ehkäisevän teeman listalla.

Lähes kaikki huumeisiin kuolleet ovat vuosia haitallisesti huumeita käyttäneitä huumeriippuvaisia.

3. Henkirikokset

Rikosseuraamuslaitoksen mukaan yli 80 % henkirikosten tekijöistä on päihderiippuvaisia. Silti raitistumista ei nähdä henkirikosten vähentämisen keinona.

4. Lähisuhdeväkivalta

Väkivallan tekijä on useimmiten päihtynyt ja väkivallan toistuessa kyseessä on päihderiippuvuus. Raitistumista ei kuitenkaan tavoitella keinona torjua lähisuhdeväkivaltaa.

5. Lastensuojelu

Lastensuojelun kuluja ei koskaan laskettu Päihdetilastollisen vuosikirjan päihdehaittakustannuksiin. Lastensuojelua tarvitsevissa perheissä valtaosassa vanhemmat eivät hallitse päihteiden käyttöä. Myös suojeltavien lasten ja nuorten oma päihderiippuvuus on yleistynyt.

Riippuvuus etenee ja syvenee

Kun päihteiden käyttö jatkuu sen aiheuttamista kiistattomista haitoista huolimatta, kyseessä on päihderiippuvuus. Riippuvuus syvenee, ja haitat muuttuvat entistä vakavammiksi.

Poliittinen tahtotila tarvitaan

Suomen päihdepolitiikassa puuttuu poliittinen tahtotila hyödyntää raitistumisen ja aineettoman toipumisen todistettuja hyötyjä. Samalla päihdehaitat kasautuvat riippuvuusairaille yksilöille, perheille ja yhteiskunnalle.

Ehdotus: Asetetaan aineeton toipuminen keskiöön

1. Tunnustetaan raitistuminen päihdehaittojen vähentämisen keskeiseksi keinoksi.
2. Kohdataan päihderiippuvaiset riippuvuussairaina – ei moraalisina epäonnistujina.
3. Integroidaan päihteetön toipuminen kaikkeen päihdepolitiikkaan: terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin ja rikosseuraamusalalle.
4. Seurataan ja arvioidaan raitistumisen vaikutuksia systemaattisesti.

Samat ihmiset joutuvat putkaan yhä uudestaan. He ovat riippuvuussairaita, jotka eivät hallitse juomistaan. He tarvitsevat tukea putkakierteen katkaisemiseksi.

Putkasta päästessään Camilla sanoo, että päällimmäinen tunne herätessä oli katumus. ”Katumus ja häpeä”, hän tarkentaa.

Katumuksen hetki on mahdollisuus

Katumuksen ja häpeän hetki on mahdollisuus – ehkä tärkein mahdollisuus, joka yhteiskunnalla on tavoittaa päihderiippuvainen. Putkan ovi, katkaisuhoidosta kotiutuminen tai sairaalasta lähteminen yliannostuksen jälkeen ovat hetkiä, jolloin riippuvuuden seuraukset ovat konkreettisesti läsnä ja halu muutokseen voi hetkellisesti voittaa addiktion.

Katumuksen hetkeä ei saa hukata

Juuri silloin ihmistä ei pitäisi jättää yksin. Näissä siirtymävaiheissa paikalla tulisi olla riippuvuustyön ammattilaisia ja kokemusasiantuntijoita, jotka osaavat kohdata, motivoida ja määrätietoisesti suostutella päihderiippuvaista ottamaan vastaan tukea ja aloittamamaan riippuvuushoito. Hoitopolkuun ohjaaminen ei saa jäädä pelkäksi esitteen ojentamiseksi tai puhelinnumeron antamiseksi. Ratkaisevaa on, että joku tarttuu hetkeen ja opastaa päihderiippuvaista tekemään päätöksen ennen kuin addiktion ajattelumalli ottaa jälleen vallan.

Ristiriidan hetki on riski

Tilaisuus on myös lyhyt. Ensimmäinen päihdeannos palauttaa riippuvuuden mukaisen ajattelun, jolloin motivaatio hakea apua hiipuu nopeasti. Samalla kyseessä on vaarallinen tila: ristiriita oman arvomaailman ja riippuvuuden välillä aiheuttaa voimakasta ahdistusta, ja juuri näihin hetkiin liittyy huomattava osa päihderiippuvaisten itsemurhista.

Raitistuminen on harvoin sattumaa tai ihme

Raitistuminen on harvoin sattumaa. Se alkaa useimmiten siitä, että oikea ihminen kohtaa oikeaan aikaan, herättää toivon ja auttaa ottamaan ensimmäisen askeleen kohti toipumista. Pohjoisissa naapurimaissamme tällaisista toimintamalleista on saatu vaikuttavaa tutkimusnäyttöä. Suomessa nämä ratkaisevat kohtaamiset tulisi rakentaa osaksi julkista palvelujärjestelmää – putkan ovelle, katkaisuhoidon kotiutukseen ja sairaalan kotiutukseen yliannostuksen jälkeen.

Huostaanotoissa on usein kyse vanhempien päihderiippuvuudesta

Lastensuojelusta ja huostaanotoista puhutaan tänäkin kesänä. Väitöskirjatutkija Aki Kolu kysyi mielipidekirjoituksessaan (HS 22.7.), miksi huostaanottojen määrä Suomessa ei vähene.

Lasten huostaanotoissa on usein kyse vanhempien hoitamattomasta päihderiippuvuudesta. Huostaanottopäätöksissä päihteet (63 prosenttia), väkivalta tai sen kokemus (63 prosenttia) ja mielenterveysongelmat (57 prosenttia) esiintyvät usein rinnakkain.

Vanhempi, joka hallitsee päihteidenkäyttönsä, ei päihteiden takia laiminlyö lapsiaan. Niin tekee päihderiippuvainen, joka sairauden diagnostisten kriteerien mukaan ei hallitse käyttöään ja jatkaa käyttöä huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista.

Kun perheessä havaitaan päihdeongelma, muissa Pohjoismaissa tähdätään interventiossa käytön lopettamiseen ja riippuvuudesta toipumiseen vuosia Suomea aiemmin. Riippuvuudesta toipuminen ei ole sosiaali- ja terveysministeriön päihde- ja riippuvuusstrategian päihdehaittojen vähentämisen keinovalikoimassa mukana lainkaan.

Mitä jos otettaisiin päihdeongelmaisten riippuvuudesta toipuminen lähtökohtaiseksi tavoitteeksi lastensuojelussa?

Raitistuminen vapauttaa addiktion pakonomaisuudesta. Kun päihderiippuvainen raitistuu ja vapauttaa mielensä toipumisprosessin myötä, koko hänen elämänsä muuttuu. Heikentyneen käytön tai juomisen kontrollin aiheuttamat haitat kuten lasten laiminlyönnit, väkivaltaisuus sekä muu läheisiä vahingoittava käytös vähenevät ratkaisevasti ja useimmiten loppuvat kokonaan.

Annetaan mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle päihderiippuvuudesta toipuvat vanhemmat. Kansalaisaloite Hoitoa – ei hylkäämistä vaatii riippuvuushoitojen reformia. Se luovutetaan uudelle eduskunnalle keväällä 2027.

Anu Parma

puheenjohtaja

Kondis ry

Juha Voutilainen

puheenjohtaja

Recovery Day

Saatavuutta rajoitetaan, huono-osaisuutta päivitellään, työuupumusta hoidetaan ja elämänkokemuksilla selitetään holtitonta käyttöä. On pienistä ja suurista vaikeuksista johtuvaa ajoittaista tai jatkuvaa kontrolloimatonta päihteiden käyttöä.

Päihdeongelman ydin

Päihdeongelman ydin on krooninen aivosairaus. Sen näkyvin oire on käytön kontrollin heikkeneminen ja lopulta menetys. Päihderiippuvaisilla tapahtuu valtaväestöstä poikkeavia muutoksia aivojen motivaatio-, stressi- ja palkitsemisjärjestelmissä. Sairastumiseen vaaditaan sairastumiselle alttiit aivot ja päihde. Yksikin annos voi olla kohtalokas.

Perimä selittää 50 %:a alttiudesta sairastua. Trauma erityisesti lapsuudessa voi altistaa aivot riippuvuuden syntymiselle. Alttiuden syntymissyystä riippumatta sairaalloinen kontrolloimaton käyttö johtuu lopulta päihderiippuvaisen aivojen pakottavasta tarpeesta saada lisää päihdettä.

Ennaltaehkäisevät toimet eivät muuta aivokemiaa

Päihderiippuvuuteen sairastuneita paimennetaan ennaltaehkäisyn keinoin palauttamaan käytön heikentynyt kontrolli. Sairauden vuoksi kontrollin palautuminen ei tule koskaan palautumaan. Raitistuneet aivot palautuvat kaikkeen muuhun kuin käytön hallintaan.

Sairaus sivuutetaan

Kun sairautta ja addiktiosairauksiin alttiiden aivojen poikkeamista valtaväestöstä ei mainita, ei riippuvuussairaita ei ole olemassa. On vain käyttäjiä, jotka eivät huono-osaisuuttaan, traumaattista elämäänsä, moraalittomuuttaan tai tyhmyyttään käyttöään hallitse.

Päihdehoidoista riippuvuuden hoitoon

Tarvitsemme tukea raitistumiseen, riippuvuudesta toipumiseen. Raitistumisen jälkeen pysyvät mielenterveyden häiriöt ja sairaudet on hoidettava omina kokonaisuuksinaan. Niiden käsittely alkaa vastuullisessa riippuvuushoidossa.

Kaikki eivät toivu, mutta emme voi tietää etukäteen, kuka toipuu. Siksi jokaiselle tulee antaa mahdollisuus, tuki ja toivo toipumiseen.

Allekirjoita vetoomus

Toivon, että tutustut liitteenä olevaan vetoomukseen ja harkitset allekirjoittamista, mikäli jaat sen tavoitteet.

Mahdollisuus päihteettömään toipumiseen

Vetoomuksen tavoitteena on vahvistaa toipumiskeskeisyyden näkyvyyttä suomalaisessa riippuvuus- ja päihdehoidossa sekä edistää monipuolisia, vaikuttavia ja pitkäjänteisiä hoitopolkuja riippuvuuksista toipuville ihmisille ja heidän läheisilleen

Toipumisorientaatiosta puhutaan Suomessa yhä enemmän, mutta riippuvuuksista toipumisen erityispiirteet jäävät usein liian vähälle huomiolle. Hyvä kohtaaminen, osallisuus ja toivo ovat tärkeitä, mutta niiden lisäksi tarvitaan konkreettisia hoitopolkuja, pitkäjänteistä tukea, vertaistukea, läheisten huomioimista ja mahdollisuutta rakentaa päihteetöntä elämää.

Vetoomus on puoluepoliittisesti sitoutumaton

Vetoomus on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja avoin kaikille, jotka haluavat vahvistaa toipumisen mahdollisuuksia suomalaisessa riippuvuus- ja päihdehoidossa.

Vetoomuksen voivat allekirjoittaa yksityishenkilöt, läheiset, toipuvat henkilöt, kokemusasiantuntijat, ammattilaiset, järjestöt, yhteisöt sekä päättäjät.

Vetoomus toimitetaan allekirjoituksineen hyvinvointialueiden päättäjille, kansanedustajille, viranomaisille ja muille keskeisille tahoille, joilla on valtaa ja vastuuta vaikuttaa riippuvuussairauden hoitoa koskevaan lainsäädäntöön, ohjaukseen, hoitosuosituksiin ja käytännön palveluratkaisuihin.

Allekirjoituksia kerätään 30.9.2026 saakka.

Toivomme, että luet vetoomuksen ja allekirjoitat sen, mikäli jaat sen tavoitteet. Toivomme myös, että välität sitä eteenpäin omissa verkostoissasi.

Linkeissä varsinainen vetoomus ja tiivistelmä ”Vetoomus pähkinänkuoressa”.

Koko vetoomus on luettavissa Oikean hetken sivuilla:

Samoin vetoomus päihkinäkuoressa tiivistelmä:

Allekirjoituslomake löytyy täältä: https://forms.cloud.microsoft/e/ZQje81QdTF

Jokainen ääni auttaa tekemään toipumisen näkyväksi.

Lämpimin terveisin vetoomuksen valmistelutyöryhmä

Riippuvuudet ry: Minna Ekholm
Recovery Day ry: Juha Voutilainen
Hoitoa, ei hylkäämistä -verkosto psta. Anu Parma ja
Riikka Rintasalo

Vetoomuksen valmistelun koordinaattori: Riitta Koivula

Julkaisematon mielipidekirjoituksemme

Kirjoitimme Christer Schoultzin kanssa Helsingin Sanomille mielipidekirjoituksen, jota se ei ole julkaissut. Julkaisemme sen tässä.

Vaarallista kansallisromantiikkaa

Suomalaisessa kulttuurissa krapula esitetään usein huvittavana selviytymistarinana. Sitä ympäröi kansallisromanttinen myytti, jossa rankka juominen ja sitä seuraava kärsimys ovat osa suomalaista luonnetta – jopa sankaruutta. On satojatuhansia, joiden tarinassa ei ole mitään romantisoitavaa.

Krapulassa alkoholiriippuvainen kohtaa sairautensa seuraukset

Todellisuudessa krapula on se hetki, jolloin alkoholiriippuvainen kohtaa sairautensa seuraukset.

Alkoholiriippuvuudessa ihmisen toimintaa ohjaa kaksi rinnakkain elävää moraalia: oma moraali ja riippuvuuden vääristämä moraali. Mitä pidemmälle sairaus etenee, sitä enemmän addiktion logiikka syrjäyttää ihmisen omat arvot. Päihteen saaminen menee kaiken edelle.

Päihderiippuvainen voi tehdä tekoja, joita hän selvin päin pitää täysin väärinä. Hän voi ajaa humalassa, jättää lapsensa ilman huolenpitoa, pettää puolisoaan tai syyllistyä rikoksiin saadakseen päihteitä. Kyse ei ole moraalin katoamisesta vaan siitä, että riippuvuussairauden suorittaminen on hetkellisesti ottanut vallan päätöksenteosta.

Oma moraali palaa esiin krapulassa, vieroitusoireissa ja kriisien jälkeen, kun ihminen joutuu kohtaamaan tekonsa. Häpeä, syyllisyys ja epätoivo voivat olla musertavia.

Krapula on uhka ja mahdollisuus

Krapula on paras hetki saada Jeppe hyväksymään avun vastaanottaminen. Se on myös vaarallisin hetki, jolloin epätoivo voi johtaa itsetuhoisiin ratkaisuihin.

Krapulan romantisointi on vaarallista ja peittää alleen sen, että monelle kyse ei ole hauskasta tarinasta, vaan syvästä inhimillisestä kriisistä.

Mahdollisuus riippuvuudesta toipumiseen kaikille

Alkoholiriippuvuus on merkittävin ehkäistävissä olevien kuolemien ja menetettyjen elinvuosien aiheuttaja Suomessa.

Sen todellisuutta ei pitäisi peittää myyteillä, vaan kohdata sairautena, joka vaatii hoitoa ja aidon mahdollisuuden toipumiseen.

Uskalla puhua totta itsellesi

Valehtelin juomisestani kaikille, myös itselleni. Oli valtava askel pyytää ensimmäisen kerran apua. Pidin itseäni riskikäyttäjänä tai kuten vuonna 2012 sanottiin suurkuluttajana.

Ongelman tunnustaminen oli pelottavaa. Juomisen kontrolli on Suomessa tärkeä symboli moraalista, viisaudesta ja sivistyksestä. Juomisen hallinnan menettämisen stigma on voimakas.

Läheisesi tietävät jo. He toivovat sinulle parasta.

Mielenterveystalon Vähentämisen Omahoito-ohjelman aluksi todetaan:

”Huom! Jos sinulla on jo vakavia ongelmia, tarvitset pikaisesti ammattiapua juomisen lopettamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi tilanteet, joissa sinulle on huomautettu liiallisesta alkoholinkäytöstä.”

Puhu jollekulle. Tietämäsi raitis alkoholisti on hyvä ensi kontakti.

Terveydenhoito voi ohjata sinut hoitoihin tai ryhmiin, joissa ongelmasi ymmärretään. Vertaistuki, tavalla tai toisella, on oleellinen osa itsensä löytämistä. Huomaat, ettet ole tunteinesi yksin.

Alkoholismia ei (eikä muitakaan päihderiippuvuuksia) hoideta vaihtamalla päihde lääkärin kirjoittamiin keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin.

Minulle jäi mieleen jo käymässäsi laitoshoidossa keväällä 2012 kuulemani / lukemani suuren sinisen kirjan vertaistuen ydin:

Vertaistuen ydin ja merkitys

”Kumma kyllä vaimojen, vanhempien, läheisten ja ystävien on usein vieläkin vaikeampi päästä lähelle alkoholistia kuin psykiatrien tai lääkärien. Mutta entinen ongelmajuoja, joka on löytänyt ratkaisun ja joka tietää yhtä ja toista itsestään, voi yleensä muutamassa tunnissa saavuttaa toisen alkoholistin täyden luottamuksen.”

Nimettömät Alkoholistit, Viidestoista painos, sivu 45.

Saatavuutta rajoitetaan, huono-osaisuutta poistetaan, työuupumusta hoidetaan ja potkuilla sekä avioerolla alkoholisti selittää holtittoman juomisensa. On pienistä ja suurista vaikeuksista johtuvaa ajoittaista tai jatkuvaa kontrolloimatonta juomista.

Alkoholiongelman ydin

Alkoholiongelman ytimessä on krooninen aivosairaus, jonka näkyvin oire on juomisen kontrollin menetys. Alkoholistilla tapahtuu muutoksia aivojen motivaatio-, stressi- ja palkitsemisjärjestelmissä. Sairastumiseen vaaditaan alttius ja päihde. Yksikin annos voi olla kohtalokas.

Perimä selittää 50 %:a alttiudesta sairastua. Myös trauma erityisesti lapsuudessa voi altistaa aivot riippuvuuden syntymiselle. Alttiuden syntymissyystä riippumatta sairaalloinen kontrolloimaton juominen johtuu lopulta alkoholiriippuvaisen aivojen pakottavasta tarpeesta saada lisää päihdettä.

Kun muutokset aivoissamme ovat käynnistyneet, eivät ennaltaehkäisevät toimet toimi.

Myös alkoholiriippuvuuteen sairastuneita paimennetaan ennaltaehkäisevin keinoin palauttamaan juomisen heikentynyt / mennyt kontrolli. Sairauden olemuksen vuoksi palautuminen ei ole koskaan onnistunut eikä tule koskaan onnistumaan (WHO:n ICD-10 koodi F10.2 diagnostiset kriteerit 1, 2 ja 6). Raitistuneet aivot palautuvat kaikkeen muuhun kuin juomisen hallintaan.

Yksilötasolla etsitään riippuvuuden juurisyitä ja samalla myös syyllisiä.

Alkoholiriippuvuus on sairaus

Kun sairautta ja addiktiosairauksiin alttiiden aivojen poikkeamista valtaväestöstä ei mainita, ei poikkeamaa ole olemassa. Riippuvuussairaita ei ole olemassa. On vain käyttäjiä, jotka eivät huono-osaisuuttaan, traumaattista elämäänsä, moraalittomuuttaan, tyhmyyttään tai saamattomuuttaan juomistaan hallitse.

Alkoholipolitiikkaa ohjaa kokonaiskulutusmalli

Alkoholipolitiikkaa ohjaa kokonaiskulutusmalli. Mallin mukaan alkoholihaitat vähenevät, kun keskikulutus laskee. Se onnistuu, kun riski- ja kohtuukäyttäjät ja jopa absolutistit vähentävät juomistaan. Myös alkoholiriippuvuuteen sairastuneet paimennetaan näillä keinoin kohtuukäyttäjiksi. Sairauden olemuksen vuoksi se ei ole koskaan onnistunut eikä tule koskaan onnistumaan. Päihderiippuvainen ei sairauden diagnostisten kriteerien mukaan kontrollointiin pysty.

Kokonaiskulutusmallista johdetut holhoavat alkoholipoliittiset toimet saattavat vaikuttaa kohtuu- ja riskikäyttäjiin. Ainakin holhoaminen monia ärsyttää. Alkoholisteja rajoitustoimet eivät kahlitse eivätkä auta.

Päihdehoidoista riippuvuuden hoitoon

Tarvitsemme tukea raitistumiseen, riippuvuudesta toipumiseen. Raitistumisen jälkeen pysyvät mielenterveyden häiriöt ja sairaudet on hoidettava omina kokonaisuuksinaan. Niiden käsittely alkaa vastuullisessa riippuvuushoidossa.

One message is enough & the maximum

Viestimme yhden viestin taktiikalla aina alkoholiriippuvuudesta sairautena. Kaikki muu sekoittaa ydinviestin ja palauttaa keskustelun ymmärtämättömiin puolisoihin, ilkeisiin vanhempiin ja ärsyttävään työpaikkaan. Suomalaisten aika avata silmät, kohdata ”häpeällinen” totuus ja lopettaa hymistely. Suomessa on alkoholisteja siinä missä muuallakin.

Addiktion kaksi moraalia

Meidän addiktiosairaiden elämiämme ohjaa riippuvuuden suoritusvaiheessa kaksi moraalia: oma ja sairauden vääristämä. Mitä pidemmälle riippuvuussairaus etenee, sitä suuremman vallan addiktion moraali ottaa. Riippuvuuden suorittaminen eli päihteen saatavuus on turvattava.

Alkoholistilla ja addiktilla on kroonisessa vaiheessakin synkän mielensä syvänteissä myös oma alkuperäinen moraalinsa. Kun krapulassa tai laskuissa oma moraali kohtaa addiktin teot, on ristiriita karmaiseva.

Ristiriidan hetki on mahdollisuus.

Silloin on otollisin hetki saada päihderiippuvaiseen yhteys, joka
voi johtaa tuen vastaanottamiseen. Krapula-aamu, katkaisuhoidon loppu tai teho-osaston kotiutushetki yliannostuksen jälkeen ovat parhaita mahdollisuuksia avun vastaanottoon suostumiseen. Avun tulee tähdätä toipumiseen.

Ristiriidan hetki on myös vaarallinen.

Kahden moraalin kohtaamisen aiheuttamassa ahdistuksessa
tehdään huomattava osa päihderiippuvaisten itsemurhista. Päihderiippuvuus on syynä arvioiden mukaan 50 % itsemurhista.

Hetki on myös lyhyt.

Addiktion moraali lyö päälle ensimmäisestä päihdeannoksesta.

Omaa toipuvan alkoholistin raitista elämää ohjaa oma moraalimme.

Juha Voutilainen ja Christer Schoultz