Uskalla puhua totta itsellesi

Valehtelin juomisestani kaikille, myös itselleni. Oli valtava askel pyytää ensimmäisen kerran apua. Pidin itseäni riskikäyttäjänä tai kuten vuonna 2012 sanottiin suurkuluttajana.

Ongelman tunnustaminen oli pelottavaa. Juomisen kontrolli on Suomessa tärkeä symboli moraalista, viisaudesta ja sivistyksestä. Juomisen hallinnan menettämisen stigma on voimakas.

Läheisesi tietävät jo. He toivovat sinulle parasta.

Mielenterveystalon Vähentämisen Omahoito-ohjelman aluksi todetaan:

”Huom! Jos sinulla on jo vakavia ongelmia, tarvitset pikaisesti ammattiapua juomisen lopettamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi tilanteet, joissa sinulle on huomautettu liiallisesta alkoholinkäytöstä.”

Puhu jollekulle. Tietämäsi raitis alkoholisti on hyvä ensi kontakti.

Terveydenhoito voi ohjata sinut hoitoihin tai ryhmiin, joissa ongelmasi ymmärretään. Vertaistuki, tavalla tai toisella, on oleellinen osa itsensä löytämistä. Huomaat, ettet ole tunteinesi yksin.

Alkoholismia ei (eikä muitakaan päihderiippuvuuksia) hoideta vaihtamalla päihde lääkärin kirjoittamiin keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin.

Minulle jäi mieleen jo käymässäsi laitoshoidossa keväällä 2012 kuulemani / lukemani suuren sinisen kirjan vertaistuen ydin:

Vertaistuen ydin ja merkitys

”Kumma kyllä vaimojen, vanhempien, läheisten ja ystävien on usein vieläkin vaikeampi päästä lähelle alkoholistia kuin psykiatrien tai lääkärien. Mutta entinen ongelmajuoja, joka on löytänyt ratkaisun ja joka tietää yhtä ja toista itsestään, voi yleensä muutamassa tunnissa saavuttaa toisen alkoholistin täyden luottamuksen.”

Nimettömät Alkoholistit, Viidestoista painos, sivu 45.

https://www.hbl.fi/2025-08-07/inge-inte-falskt-hopp-nykterhet-ar-battre

Tässä käännös suomeksi

Älä anna valheellista toivoa – raittius on parempi vaihtoehto

Älä anna valheellista toivoa – raittius on parempi vaihtoehto

Hufvudstadsbladetin artikkeli 4. elokuuta rohkaisee jatkamaan juomista huolimatta kesän aikana tai pidemmällä aikavälillä havaituista haitoista. Otsikot ”Monet luulevat, että heidän täytyy lopettaa kokonaan – näin ei ole” ja ”Ota juomisesi haltuun – näin voit löytää tasapainon juomiseesi” herättävät huolta riippuvuuden näkökulmasta.

Artikkelin mukaan jopa ne, jotka ovat sairastuneet alkoholismiin eli riippuvuussairauteen, voivat oppia hallitsemaan alkoholinkäyttöään.

Riskikulutuksen ja alkoholiriippuvuuden ero

On tärkeää erottaa riskikulutus ja riippuvuus toisistaan. Riskikäyttäjällä on kontrolli juomisestaan, kun taas riippuvuussairauteen sairastuneen henkilön kontrolli heikkenee sitä mukaa, kun riippuvuus etenee. Juomisesta tulee pakonomaista – joillekin jo ensimmäisen ryypyn jälkeen.

Vuonna 2023 osallistuimme Professionals in Residence -ohjelmaan yhdessä maailman arvostetuimmista tutkimuslaitoksista, Hazelden Betty Ford Foundationin Addiction Graduate Schoolissa.

Ohjelma on Minnesotan osavaltiossa pakollinen riippuvuusongelmien kanssa työskenteleville lääkäreille. Käsitys riippuvuussairaudesta eroaa merkittävästi siitä näkemyksestä, jonka psykologi Sara Wallhed Finn esittää HBL:n artikkelissa.

Joillekin lievästä alkoholin käyttöhäiriöstä kärsiville voi kohtuullinen tai ”kontrolloitu” käyttö olla mahdollista lääketieteellisen valvonnan ja rakenteellisen tuen avulla.

Harva haluaa olla erilainen ja myöntää, että juomisen kontrolli on heikentynyt.

Henkilöille, joilla on kohtalainen tai vakava alkoholin käyttöhäiriö (AUD), Betty Ford -säätiö suosittelee täyttä raittiutta sen sijaan, että yritettäisiin ”kontrolloida” juomista. Säätiö on maailman suurin riippuvuushoitoa tarjoava taho ja ollut globaali edelläkävijä kuntoutuksessa jo 75 vuoden ajan.

Tällaiset artikkelit antavat alkoholisteille luvan jatkaa juomista, vaikka läheiset olisivat useamman vaatineet juomisen lopettamista. Jokainen riippuvainen kuvittelee kuuluvansa siihen pieneen vähemmistöön, joka voi oppia juomaan kohtuudella. Harva haluaa olla erilainen ja myöntää, että juomisen kontrolli on heikentynyt.

Kontrollin heikkeneminen tai sen täydellinen menettäminen on yksi riippuvuussairauden diagnostisista kriteereistä. Kyseessä on kieltosairaus, jossa sairastunut ei tunne tai ymmärrä omaa tilaansa.

Raittius vapauttava ratkaisu, ei uhka

HBL:n artikkeli antaa vaikutelman, että raittius on uhka elämänilolle ja yksilönvapaudelle. Todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Kun alkoholiriippuvainen vapauttaa mielensä juomisesta toipumisprosessin myötä, hänen energiansa muuttuu. Hän on läsnä elämässään, joka saa uuden merkityksen ja selkeän suunnan.

Toipuminen on tavoiteltavampaa kuin pakonomainen juomisen kontrollointi. Useimmat tarvitsevat tukea ja apua kuntoutusprosessissaan. Tehokkaita hoitomuotoja on olemassa.

Christer Schoultz, addiktioasiantuntija

Maria Danielsson, työterveyslääkäri

Puputtajat vievät punaisen lihan 

Vegaani kertoo syövänsä vain kasvipohjaista ravintoa ja kieltäytyy kategorisesti kaikista eläinperäisistä tuotteista. Kieltäytymisen terveydelliset syyt eivät nosta juuri närkästystä. Jos syy kasvisyönnille on eläinten oikeudet, on moraalinen konflikti valmis. Luuletko olevasi parempi kuin me muut?

Parempi kuin minä?

Vaikka lihasta kieltäytyjä ei sanoisi muiden lihan syönnistä sanaakaan, moraalisista syistä kieltäytyminen saa aikaan stressireaktion ja tilanne koetaan uhkaavaksi. Toista kutsutaan helposti nipottajaksi, tiukkapipoksi tai viherpiipertäjäksi. Pelko lihan katoamisesta ruokapöydästä on aito.

Tuntemani kasvissyöjät eivät syyllistä muita tai vaadi heitä muuttamaan kulutustaan.

Lasiin sylkijät pilaavat juhlat 

Alkoholin juomisesta kieltäytymisen syyksi hyväksytään raskaus tai terveydelliset syyt. Kaikki muut syyt ovat epäilyttäviä ja niissä piilee moralisoinnin vaara. On tärkeää, että seurueessa kaikki juovat suunnilleen samaa tahtia. Juominen on lähes kansalaisvelvollisuus.

Pelottavaksi tilanne muuttuu, kun kerron tuntemattomille olevani raitis alkoholisti. Epäilys viriää: ”Kohta se kyttää juomistamme, arvostelee päihtymistä ja piilottaa lopulta kaikkien muiden viinat.” Pelko juhlinnan riemun pilaamisesta on aito.

Kukaan tuntemani raitis alkoholisti ei moralisoi toisten juomista ja pyydä heitä luopumaan virkistävästä lagerista, suosikki skumpastaan eikä edes snapsistaan. Sinun nautintosi ei ole meiltä poissa.

Miksi syyllisyys silti kalvaa ja pinna kiristyy ?

Kansanterveystyön ja luonnonsuojelun nimissä syyllistetään lihansyöjiä. Niin tekee julkinen hallinto kuin kansalaisjärjestötkin. Moniäänisesti ja taajaan.

Kännäämistä, juomisen kontrollin menetyksen moraalittomuutta suitsitaan rajoittamalla alkoholin saatavuutta. Riippuvuuteen sairastuneita rajoitukset eivät kahlitse eivätkä varsinkaan auta.

Koko kansaan kohdistuva interventio asettaa suuren enemmistön moraalin kyseenalaiseksi. Siitä syntyy stressiä ja uhkan tuntu.

Rauhanomainen rinnakkaiselo ja moraaliset poterot 

Kasvissyöjät ja alkoholia juomattomat pitävät usein terveysvalintansa (vastoin yleistä käsitystä) omana tietonaan. He korostavat kulutustottumustensa tuomaa hyvää oloa ja moraaliselta poteron kaivannolta vältytään.

Kuten väitöstutkija Tuomas Salonen kirjoittaa: ”Maku- ja mielipidekysymyksistä ihmiset sietävät erimielisyyttä, mutta moraalinäkemyksistä huonosti.” Yhteiskunnallinen muutos vaatii myös moraalista ravistelua.

Havahdutan ja havahdunkin todellisuuteen mielelläni. Asemasotaa en arkeeni kaipaa.

Päihderiippuvuuksien merkitys huumekuolemissa

Osallistuin Päihdepäivät 2023 – messuille, jossa seurasin nuorten huumekuolemien tutkimukseen ja ehkäisyyn liittyvien hankkeiden tilaisuuksia. Puheenvuoroissa kierrettiin ongelman ydintä, päihderiippuvuussairautta kuin kissa kuumaa puuroa. Keskustelua käytiin kuin päihderiippuvuussairauksia ei olisi olemassa eikä sairaudella olisi mitään tekemistä huumeisiin kuolleiden nuorten pitkäkestoisen käytön kanssa.

Kuuntelin neljä tuntia tohtorien esityksiä ja paneelikeskustelua huumekuolemista. Neljässä tunnissa sana päihde- tai huumeriippuvuus mainittiin kerran. Se tapahtui kohdassa, jossa pidettiin tärkeänä lisätä perusterveyden ammattilaisten ymmärrystä siitä, että päihderiippuvuus on sairaus. Miten he sen voisivat ymmärtää, kun 4 tunnissa koko sanaa ei esityksissä esiinnyt. Hankekuvauksissa ei päihderiippuvuutta myöskään toukokuussa 2023 mainittu.

Päihde- ja riippuvuusstrategia

Tutustuin STM:n Päihde- ja riippuvuusstrategia: Yhteiset suuntaviivat vuoteen 2030 ja THL:n kirjoittamaan taustaselvitykseen Alkoholi-, tupakka-, huumausaine- ja rahapelitilanne Suomessa vuodelta 2021.

Strategiassa tavoitteena on päihteiden käytön ja riippuvuuksien aiheuttamien haittojen vähentäminen. Esimerkiksi strategian kohdassa ”Tehostetaan alkoholipoliittisia toimia” ei mainita riippuvuutta ja toipumista lainkaan. Haittoja ja ennenaikaisia kuolemia eniten vähentävä ratkaisu päihderiippuvuudesta toipuminen puuttuu kokonaan alkoholipolitiikan keinovalikoimasta.

Käsite päihderiippuvuudesta toipuminen on mainittu dokumentissa kerran: ”Näiden hoito- ja kuntoutuspalveluiden lisäksi järjestöjen yleishyödyllisellä toiminnalla on tärkeä rooli päihderiippuvuudesta toipumisen tukena esimerkiksi tarjoamalla vertaistukea ja arkeen sisältöä tuovaa toimintaa”.

Toipumisen synonyymi raittius mainitaan myös kerran: ”Nykyinen ehkäisevä päihdetyö on laaja-alaisempaa ja monipuolisempaa kuin vielä 1980-luvulla harjoitettu raittiustyö ja se on osa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämistä”.

Stigma estää ammattilaistenkin viestinnän

Päihderiippuvuus on niin stigmatisoitunut käsite, etteivät asiantuntijat stigmaa taklatessaan tohdi sitä esityksissään nimeltä mainita. Päihderiippuvuudesta toipuminen, raitistuminen on niin pelottavaa, ettei se strategian mukaan ole tavoittelemisen arvoista.

Kun asettaa kätensä lasin päälle merkiksi, ettei juo viiniä, kysyvät tutut ja tuntemattomat miksi. Sama kysely saunakaljoista, vappukuohareista ja pikkujouluglögistä kieltäytyessä.

Juomattomuudesta kysyminen on jokaisen oikeus ja jopa velvollisuus. Juomattoman pelätään tuomitsevan muiden nautinnot. Toisen juomattomuus on uhka ilonpidolleni.

Juominen ja sen hallinta on täysivaltaisuuden tärkeä symboli. Yksilön täysivaltaisuutta ei haasteta, dokata voi kenenkään puuttumatta. Känni ja viikon ränni on yksityisasia.

Ristiriita on absurdi.

Kaksi ihmistä ja/tai kaksi moraalia

Alkoholistien kuvataan usein käyttäytyvän juovuksissa ja selvänä kuin kaksi eri ihmistä. Röyheää känniä seuraa nöyrä hyvitysvaihe.

Itse kuvaan asian kahden rinnakkain elävän moraalin kautta. Sairauden edetessä oma moraali jää yhä selkeämmin addiktion vääristämän moraalin jalkohin. Tämän kirjoituksen pohdinta on omaani ja kumpuaa raitistumiseni alusta 2012 saakka.

Addiktin ja alkoholistin kaksi moraalia

Sirpa Pietikäisen suunnitelma oli 1990-luvun Hämeenlinnassa siirtää autoa aseman parkkipaikalla muutama metri mutta öinen pyrkimys tyssäsi lumikasaan. Iltapäivälehdissä törkeän rattijuopumuksen julkitulon jälkeen lausuttu otsikon toteamus kiteyttää moraalien eron.

Selvinpäin en olisi ajanut kännissä

En olisi ajanut minäkään selvinpäin kännissä. Moraalini perusta on oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen vastuu. Esson organisaatiossa minua marinoitiin 6 vuotta turvallisuusajatteluun 1990-luvulla.

Silti ajoin juovuksissa toistuvasti. Hyppäsin rattiin, kun en voinut tunnustaa juoneeni. Liikenteessä oman moraalini vaatimuksista kaikkien matkustajien turvavöiden käytöstä piti. Auto ei liikkunut ennen kuin kaikki vyöt oli kiinnitetty. Se ei auttanut. Riippuvuuteni suorittamisen, addiktioni vääristämä moraali jyräsi omani.

Vääristyneiden moraalien aiheuttamia tekoja

Riippuvuuden edetessä lapsi jää ilman karkkia, kun olutta on pakko saada. Rasistien mielipiteitä myötäillään kapakassa, jos pilkkaajan piikki baarissa on auki. Uskollisinkin puoliso voi juovuksissa hakeutua yhden illan hoitoon.

Riippuvuuden edetessä addiktion vääristämän moraalin valta kasvaa. Juomisen pakko työntää ravintolaan ja jättää pienet lapset yksin vailla hoitoa ja turvaa kotiin. Päihdettä saadakseen suostutaan suojaamattomaan ja/tai vastenmieliseen  seksiin. Tai ryöstetään puolustuskyvyttömiä vanhuksia väkivallalla uhaten päihteen käytön rahoittamiseksi.

Kaikissa tilanteissa on syytä muistaa, että ihmisellä on edelleen synkän mielensä syvänteissä myös oma alkuperäinen moraalinsa. Kun krapulassa tai laskuissa oma moraali kohtaa addiktin teot, on ristiriita karmaiseva.

Ristiriidan hetki on mahdollisuus. Silloin on otollisin hetki saada päihderiippuvaiseen yhteys, joka voi johtaa tuen vastaanottamiseen. Krapula aamu, katkaisuhoidon loppu tai teho-osaston kotiutushetki yli-annostuksen jälkeen ovat parhaita mahdollisuuksia avun vastaanottoon suostumiseen. Avun tulee tähdätä toipumiseen.

Ristiriidan hetki on myös vaarallinen. Uskon, että kahden moraalin kohtaamisen aiheuttamassa ahdistuksessa tehdään huomattava osa päihderiippuvaisten itsemurhista. Päihderiippuvuus on syynä arvioiden mukaan 50 & itsemurhista.

Hetki on myös lyhyt. Addiktion moraali lyö päälle ensimmäisestä päihdeannoksesta.

Addiktion moraalin teoista kannoin ja kannan vastuuni täysimääräisesti. Kun olen ymmärtänyt, miksi olen tekoni tehnyt, voin antaa itselleni anteeksi ja elää täysipainoista raitista elämää. Olen pyytänyt loukkaamiltani ihmisiltä anteeksi ja hyvittänyt tekojani kykyjeni mukaan.

Terveen ja turvallisen moraalini lisäksi olen uudestaan löytänyt savolaisen pulppuavan rentouden.

Homoseksuaalisuuden, neurokirjon moninaisuuden ja mielenterveyden haasteiden stigmaa on poistettu määrätietoisesti ja onnistuneesti. Päihderiippuvuudesta ei vieläkään julkisen sektorin puheenvuoroissa tohdita puhua sen oikealla nimellä. Stigmaa ei ole juuri onnistuttu heikentämään.

Homoseksuaalisuus oli sekä rikos että sairaus vielä 1971. Seksuaalisen identiteetin stigma oli siis lailla vahvistettu ja erittäin leimaava. Seksuaalisen monimuotoisuuden hyväksynnän ilmentymänä yritykset ja kaupungit tukevat Pride kulkueita koko Suomessa.

Samalla 70-luvulla ylivilkkaat lapset laitettiin nurkkaan häpeämään tai poistettiin luokasta ja saatettiin vähän tukistaakin, joskus läpsäyttää avokämmenellä. Heidän stigmansa kantoi läpi kouluajan tarkkailuluokilla. Nykyään koulutusjärjestelmä pyrkii tunnistamaan neurokirjon variaatiot ja opettamaan lapsia samoissa ryhmissä muiden kanssa. ADHD ja ADD diagnooseja uutisoidaan aikuisilla vapauttavina uutisina. Ne selittävät monen vaikeudet elämässä jälkikäteen.

Mielenterveyden sairauksista kärsivät suljettiin 1970-luvulla hullujen huoneisiin. Hoitomuotoina eristäminen ja makailu leimasivat heidät toivottomiksi tapauksiksi. Nykyään mielenterveyden ongelmista puhutaan avoimemmin ja niiden asianmukaisesta ennaltaehkäisemisestä ja ihmisen inhimillisestä kohtaamisesta kouluissa ja työelämässä on artikkeleita joka viikko valtakunnan mediassa. Mieli ry on tehnyt stigman poistossa määrätietoista työtä.

ETYK-kokouksen aikaan 1975 alkoholistit siivottiin pois katukuvasta lain sallimissa rajoissa, rajoja luovasti tulkiten. Päihdevalistus kertoi turmiolantommeista ja uhkaili maksan poksahduksella. Viime vuonna Vaasan aukiolta Helsingissä poistettiin huumeidenkäyttäjät ja Oulussa heidät pyritään häätämään Ihmisroska-aukiolta poistamalla sieltä penkit. Nuoria valistetaan nykyään kouluissa rajoitetusti päihteiden haitoista, edelleen somaattisten sairauksien uhan kautta. Päihderiippuvuudesta ei kouluissa juuri kerrota sen enempää kuin muussakaan julkisessa valistuksessa. Huumekuolemiin ei kerrottu THL:n hankkeissa vielä vuosi sitten liittyvän huumeriippuvuutta.

Kolme ensimmäistä ennakkoluuloa ja stigmaa on vedetty turpaan aktiivisella tiedottamisella. Ensimmäisessä kertomalla, että kyseessä ei ole sairaus. Toisessa ja kolmannessa on kerrottu avoimesti eri sairauksista ja diagnooseista. Avoimuus poistaa stigmaa.

Neljännessä on valittu toinen tie. Esimerkiksi EHYT ry:n Päihdepäivillä oli jokaisen session osateemana päihdeongelman stigman poisto. Riippuvuussairaudesta ei hiiskahdettu.

Riippuvuussairauden stigmaan olisi varmasti helpompaa vaikuttaa kuin itse aiheutetun päihdeongelman leimaan.