Uskalla puhua totta itsellesi

Valehtelin juomisestani kaikille, myös itselleni. Oli valtava askel pyytää ensimmäisen kerran apua. Pidin itseäni riskikäyttäjänä tai kuten vuonna 2012 sanottiin suurkuluttajana.

Ongelman tunnustaminen oli pelottavaa. Juomisen kontrolli on Suomessa tärkeä symboli moraalista, viisaudesta ja sivistyksestä. Juomisen hallinnan menettämisen stigma on voimakas.

Läheisesi tietävät jo. He toivovat sinulle parasta.

Mielenterveystalon Vähentämisen Omahoito-ohjelman aluksi todetaan:

”Huom! Jos sinulla on jo vakavia ongelmia, tarvitset pikaisesti ammattiapua juomisen lopettamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi tilanteet, joissa sinulle on huomautettu liiallisesta alkoholinkäytöstä.”

Puhu jollekulle. Tietämäsi raitis alkoholisti on hyvä ensi kontakti.

Terveydenhoito voi ohjata sinut hoitoihin tai ryhmiin, joissa ongelmasi ymmärretään. Vertaistuki, tavalla tai toisella, on oleellinen osa itsensä löytämistä. Huomaat, ettet ole tunteinesi yksin.

Alkoholismia ei (eikä muitakaan päihderiippuvuuksia) hoideta vaihtamalla päihde lääkärin kirjoittamiin keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin.

Minulle jäi mieleen jo käymässäsi laitoshoidossa keväällä 2012 kuulemani / lukemani suuren sinisen kirjan vertaistuen ydin:

Vertaistuen ydin ja merkitys

”Kumma kyllä vaimojen, vanhempien, läheisten ja ystävien on usein vieläkin vaikeampi päästä lähelle alkoholistia kuin psykiatrien tai lääkärien. Mutta entinen ongelmajuoja, joka on löytänyt ratkaisun ja joka tietää yhtä ja toista itsestään, voi yleensä muutamassa tunnissa saavuttaa toisen alkoholistin täyden luottamuksen.”

Nimettömät Alkoholistit, Viidestoista painos, sivu 45.

Saatavuutta rajoitetaan, huono-osaisuutta poistetaan, työuupumusta hoidetaan ja potkuilla sekä avioerolla alkoholisti selittää holtittoman juomisensa. On pienistä ja suurista vaikeuksista johtuvaa ajoittaista tai jatkuvaa kontrolloimatonta juomista.

Alkoholiongelman ydin

Alkoholiongelman ytimessä on krooninen aivosairaus, jonka näkyvin oire on juomisen kontrollin menetys. Alkoholistilla tapahtuu muutoksia aivojen motivaatio-, stressi- ja palkitsemisjärjestelmissä. Sairastumiseen vaaditaan alttius ja päihde. Yksikin annos voi olla kohtalokas.

Perimä selittää 50 %:a alttiudesta sairastua. Myös trauma erityisesti lapsuudessa voi altistaa aivot riippuvuuden syntymiselle. Alttiuden syntymissyystä riippumatta sairaalloinen kontrolloimaton juominen johtuu lopulta alkoholiriippuvaisen aivojen pakottavasta tarpeesta saada lisää päihdettä.

Kun muutokset aivoissamme ovat käynnistyneet, eivät ennaltaehkäisevät toimet toimi.

Myös alkoholiriippuvuuteen sairastuneita paimennetaan ennaltaehkäisevin keinoin palauttamaan juomisen heikentynyt / mennyt kontrolli. Sairauden olemuksen vuoksi palautuminen ei ole koskaan onnistunut eikä tule koskaan onnistumaan (WHO:n ICD-10 koodi F10.2 diagnostiset kriteerit 1, 2 ja 6). Raitistuneet aivot palautuvat kaikkeen muuhun kuin juomisen hallintaan.

Yksilötasolla etsitään riippuvuuden juurisyitä ja samalla myös syyllisiä.

Alkoholiriippuvuus on sairaus

Kun sairautta ja addiktiosairauksiin alttiiden aivojen poikkeamista valtaväestöstä ei mainita, ei poikkeamaa ole olemassa. Riippuvuussairaita ei ole olemassa. On vain käyttäjiä, jotka eivät huono-osaisuuttaan, traumaattista elämäänsä, moraalittomuuttaan, tyhmyyttään tai saamattomuuttaan juomistaan hallitse.

Alkoholipolitiikkaa ohjaa kokonaiskulutusmalli

Alkoholipolitiikkaa ohjaa kokonaiskulutusmalli. Mallin mukaan alkoholihaitat vähenevät, kun keskikulutus laskee. Se onnistuu, kun riski- ja kohtuukäyttäjät ja jopa absolutistit vähentävät juomistaan. Myös alkoholiriippuvuuteen sairastuneet paimennetaan näillä keinoin kohtuukäyttäjiksi. Sairauden olemuksen vuoksi se ei ole koskaan onnistunut eikä tule koskaan onnistumaan. Päihderiippuvainen ei sairauden diagnostisten kriteerien mukaan kontrollointiin pysty.

Kokonaiskulutusmallista johdetut holhoavat alkoholipoliittiset toimet saattavat vaikuttaa kohtuu- ja riskikäyttäjiin. Ainakin holhoaminen monia ärsyttää. Alkoholisteja rajoitustoimet eivät kahlitse eivätkä auta.

Päihdehoidoista riippuvuuden hoitoon

Tarvitsemme tukea raitistumiseen, riippuvuudesta toipumiseen. Raitistumisen jälkeen pysyvät mielenterveyden häiriöt ja sairaudet on hoidettava omina kokonaisuuksinaan. Niiden käsittely alkaa vastuullisessa riippuvuushoidossa.

One message is enough & the maximum

Viestimme yhden viestin taktiikalla aina alkoholiriippuvuudesta sairautena. Kaikki muu sekoittaa ydinviestin ja palauttaa keskustelun ymmärtämättömiin puolisoihin, ilkeisiin vanhempiin ja ärsyttävään työpaikkaan. Suomalaisten aika avata silmät, kohdata ”häpeällinen” totuus ja lopettaa hymistely. Suomessa on alkoholisteja siinä missä muuallakin.

Addiktion kaksi moraalia

Meidän addiktiosairaiden elämiämme ohjaa riippuvuuden suoritusvaiheessa kaksi moraalia: oma ja sairauden vääristämä. Mitä pidemmälle riippuvuussairaus etenee, sitä suuremman vallan addiktion moraali ottaa. Riippuvuuden suorittaminen eli päihteen saatavuus on turvattava.

Alkoholistilla ja addiktilla on kroonisessa vaiheessakin synkän mielensä syvänteissä myös oma alkuperäinen moraalinsa. Kun krapulassa tai laskuissa oma moraali kohtaa addiktin teot, on ristiriita karmaiseva.

Ristiriidan hetki on mahdollisuus.

Silloin on otollisin hetki saada päihderiippuvaiseen yhteys, joka
voi johtaa tuen vastaanottamiseen. Krapula-aamu, katkaisuhoidon loppu tai teho-osaston kotiutushetki yliannostuksen jälkeen ovat parhaita mahdollisuuksia avun vastaanottoon suostumiseen. Avun tulee tähdätä toipumiseen.

Ristiriidan hetki on myös vaarallinen.

Kahden moraalin kohtaamisen aiheuttamassa ahdistuksessa
tehdään huomattava osa päihderiippuvaisten itsemurhista. Päihderiippuvuus on syynä arvioiden mukaan 50 % itsemurhista.

Hetki on myös lyhyt.

Addiktion moraali lyö päälle ensimmäisestä päihdeannoksesta.

Omaa toipuvan alkoholistin raitista elämää ohjaa oma moraalimme.

Juha Voutilainen ja Christer Schoultz

1. Nykymallista itsestään ei ole mitattavia järjestelmän, hoitojen ja kuntoutusten vaikuttavuuslukuja.
2. Suomessa hukataan tutkitusti alkoholiriippuvuuden vuoksi 5 kertaa enemmän elinvuosia kuin Ruotsissa ja 7 kertaa enemmän kuin Norjassa. Hukatut vuodet on muutettu indeksiksi, joka kertoo menetetyt elinvuodet 100 000 asukasta kohden vuodessa.  Indeksi kuvaa erot hoitojärjestelmien vaikuttavuudessa. Lähde: NDPHS-NCD BRIEFING NOTE: Repeated measuring 2016 → 2021 of premature losses of human life (PYLL) in the ND area countries.
3. Ratkaiseva ero on lähestymistavassa. Suomessa hoidetaan ongelmaa, Ruotsissa ja Norjassa riippuvuussairauksia. Alkoholin keskikulutuksen erot eivät ole merkittäviä.

Tämä tilanne on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä. Näennäiset muutokset eivät ole auttaneet lainkaan ja SoTe-järjestelmän säästöt ovat pahentaneet tilannetta entisestään. Voidaanko Suomessa vihdoinkin aidosti tunnustaa päihderiippuvuus sairaudeksi ja asettaa riippuvuushoitojen tavoitteeksi toipuminen, raitistuminen.

Linkissä HBL:n Insändare kirjoitus. Alla käännös suomeksi. Kirjoittajat Juha Voutilainen ja Christer Schoultz

Keskustelu synteettisestä huumeesta alfa-PVP (”peukku”) paljastaa ja korostaa sosiaali- ja terveysministeriön päihde- ja riippuvuusstrategian suurimman puutteen sekä huomiotta jääneet kansainväliset tutkimustulokset.

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että psykososiaalinen hoito on tehokas hoitomuoto stimulanttien käyttäjille. Tämä tarkoittaa säännöllistä terapiaa, josta ei keskustella lainkaan, eikä sitä tarjota hyvinvointialueilla.

Psykososiaalinen hoito toimii myös muista riippuvuuksista kärsiville. Päihteetön toipuminen vapauttaa ihmiset pakonomaisesta päihteiden käytöstä. Elämään palautuu energia, läsnäolo, merkitys ja suunta. Riippuvuudesta toipuvat voivat palata normaaliin elämään.

Suomessa monet yksityiset terveydenhuollon laitokset tarjoavat psykososiaalista hoitoa. Vaikutus ja toipumistulokset ovat hyviä, tulokset ovat linjassa  kansainvälisten tulosten kanssa.

Toipuminen, eli täydellinen elämäntapamuutos on mahdollinen. Mikään menetelmä ei tee kuitenkaan kaikista raittiita.

Toipuminen ei ole pikaratkaisu, vaan kestävä ja terveellinen elämän- ja ajattelutavan muutos. Tähän riippuvuussairas tarvitsee tukea. Vuosien tai vuosikymmenten aikana kehitettynyttä riippuvuussairautta ei voida saada remissioon hetkessä.

Toipumisen perusta on täysin päihteetön elämä. Keskeisiä onnistumisen tekijöitä ovat rohkeus ja nöyryys hakea ja ottaa vastaan tukea, sitoutuminen oman riippuvuuden hoitamiseen sekä yhteisön ja vertaistuen lisäksi merkityksellinen toiminta ja osallistuminen.

Julkisessa keskustelussa riippuvaisen ja hänen läheistensä kärsimykset ja vahingot muuttuvat päihdehaittakustannuksiksi päätöksenteon perustaksi. Suomessa päätöksenteon perustana olevat arviot päihdehaittojen kustannuksista on törkeästi aliarvioitu. Tämän myöntää myös laskelmat tehnyt THL.

Realistisesti lasketuilla haittakustannuksulla  investointi vaikuttavaan kuntoutukseen maksaa itsensä nopeasti takaisin. Toipumiseen johtava hoito vähentää inhimillistä kärsimystä, ehkäisee päihteiden aiheuttamia kuolemia ja on kannattava investointi. Tätä ei tarjoa julkinen sektori, joka ei mittaa hoitotuloksiaan.

https://www.hbl.fi/2025-08-07/inge-inte-falskt-hopp-nykterhet-ar-battre

Tässä käännös suomeksi

Älä anna valheellista toivoa – raittius on parempi vaihtoehto

Älä anna valheellista toivoa – raittius on parempi vaihtoehto

Hufvudstadsbladetin artikkeli 4. elokuuta rohkaisee jatkamaan juomista huolimatta kesän aikana tai pidemmällä aikavälillä havaituista haitoista. Otsikot ”Monet luulevat, että heidän täytyy lopettaa kokonaan – näin ei ole” ja ”Ota juomisesi haltuun – näin voit löytää tasapainon juomiseesi” herättävät huolta riippuvuuden näkökulmasta.

Artikkelin mukaan jopa ne, jotka ovat sairastuneet alkoholismiin eli riippuvuussairauteen, voivat oppia hallitsemaan alkoholinkäyttöään.

Riskikulutuksen ja alkoholiriippuvuuden ero

On tärkeää erottaa riskikulutus ja riippuvuus toisistaan. Riskikäyttäjällä on kontrolli juomisestaan, kun taas riippuvuussairauteen sairastuneen henkilön kontrolli heikkenee sitä mukaa, kun riippuvuus etenee. Juomisesta tulee pakonomaista – joillekin jo ensimmäisen ryypyn jälkeen.

Vuonna 2023 osallistuimme Professionals in Residence -ohjelmaan yhdessä maailman arvostetuimmista tutkimuslaitoksista, Hazelden Betty Ford Foundationin Addiction Graduate Schoolissa.

Ohjelma on Minnesotan osavaltiossa pakollinen riippuvuusongelmien kanssa työskenteleville lääkäreille. Käsitys riippuvuussairaudesta eroaa merkittävästi siitä näkemyksestä, jonka psykologi Sara Wallhed Finn esittää HBL:n artikkelissa.

Joillekin lievästä alkoholin käyttöhäiriöstä kärsiville voi kohtuullinen tai ”kontrolloitu” käyttö olla mahdollista lääketieteellisen valvonnan ja rakenteellisen tuen avulla.

Harva haluaa olla erilainen ja myöntää, että juomisen kontrolli on heikentynyt.

Henkilöille, joilla on kohtalainen tai vakava alkoholin käyttöhäiriö (AUD), Betty Ford -säätiö suosittelee täyttä raittiutta sen sijaan, että yritettäisiin ”kontrolloida” juomista. Säätiö on maailman suurin riippuvuushoitoa tarjoava taho ja ollut globaali edelläkävijä kuntoutuksessa jo 75 vuoden ajan.

Tällaiset artikkelit antavat alkoholisteille luvan jatkaa juomista, vaikka läheiset olisivat useamman vaatineet juomisen lopettamista. Jokainen riippuvainen kuvittelee kuuluvansa siihen pieneen vähemmistöön, joka voi oppia juomaan kohtuudella. Harva haluaa olla erilainen ja myöntää, että juomisen kontrolli on heikentynyt.

Kontrollin heikkeneminen tai sen täydellinen menettäminen on yksi riippuvuussairauden diagnostisista kriteereistä. Kyseessä on kieltosairaus, jossa sairastunut ei tunne tai ymmärrä omaa tilaansa.

Raittius vapauttava ratkaisu, ei uhka

HBL:n artikkeli antaa vaikutelman, että raittius on uhka elämänilolle ja yksilönvapaudelle. Todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Kun alkoholiriippuvainen vapauttaa mielensä juomisesta toipumisprosessin myötä, hänen energiansa muuttuu. Hän on läsnä elämässään, joka saa uuden merkityksen ja selkeän suunnan.

Toipuminen on tavoiteltavampaa kuin pakonomainen juomisen kontrollointi. Useimmat tarvitsevat tukea ja apua kuntoutusprosessissaan. Tehokkaita hoitomuotoja on olemassa.

Christer Schoultz, addiktioasiantuntija

Maria Danielsson, työterveyslääkäri

Laillinen myynti Suomessa ja matkustajatuonti ovat tarkasti määritettävissä. Sillä lasketaan riittävällä tarkkuudella alkoholin kokonaiskulutus ja keskikulutus / suomalainen. Se on kokonaiskulutusmalliin pohjaavan alkoholipolitiikkamme peruskivi.

Toinen usein referoitu tutkimus on THL:n Juomatapatutkimus. Se on kyselytutkimus, jossa kerätään tietoa suomalaisten alkoholinkäyttötavoista ja -tilanteista sekä juomisesta koetuista haitoista. Juomatapatutkimuksessa ilmenee myös ilmoitetun juomien määrä. Siitä johdettua kokonaiskulutusta ei raportoida, sitä ei varsinaisesti tutkimuksessa selvitetä.

Paljonko jää juomatta?

Kysyin toukokuussa Kulttuuritalolla 2023 Päihdepäivillä THL:n erikoistutkija Janne Härköseltä, paljonko enemmän alkoholia kulutettiin kokonaiskulutuksen mukaan kuin suomalaiset itse ilmoittivat juovansa. Tutkija ei kertonut eron suuruutta. Kysyin myös, mitä tiedolla (ero ja sen suuruus) tehdään, aiheuttaako vaje toimia esim. päihdepolitiikassa. Ei ole tähän mennessä aiheuttanut toimia.

Jatkoin vielä: ”Puuttuvan osan juovat alkoholistit, jotka vähättelevät aina juomistaan. Sekä juomisen määrää että seurauksia.”

Kyselytutkimusten harha

Sama ongelma ja harha on kaikissa strukturoiduissa juomisen määrä- ja juomatapatutkimuksissa. Juova alkoholisti vähättelee juomistaan aina. Hän valehtelee juomisestaan myös itselleen eli tavallaan vastaa kyselyyn yhtä totuudenmukaisesti kuin itselleen.

Postauksen kuvassa on ainoa juovan alkoholistin rehellinen vastaus kysymyksiin hänen juomisestaan strukturoidussa kyselyissä

Oma totuuteni

Itse kerroin diabeteshoitajalle 35 viikkoannoksen suurkulutuksestani kesällä 2011 vuosi ennen raitistumista. Totuus oli toinen. Tuo määrä riitti kahdeksi vuorokaudeksi. Tapasin hoitajan raitistuttuani samoissa diabetes merkeissä. Ei ollut ilmoittamaani määrää kyseenalaistanut. Olin salailun ammattilainen niin kuin muut sadat tuhannet juovat työssäkäyvät alkoholistit.

Alkoholikuolemissa on aika katsoa keskikulutuslukuja syvemmälle. Kun vahvat oluet vapautettiin 1.2.2018 kauppoihin, uskottiin kulutuksen ja haittojen kasvavan. Kulutus väheni mutta alkoholikuolemat lisääntyivät. Kuolemien selitys ei löytynytkään keskikulutuksesta.

STM:n päihde- ja riippuvuusstrategia

Tutustuimme STM:n Päihde- ja riippuvuusstrategiaan ja THL:n kirjoittamaan taustaselvitykseen Alkoholi-, tupakka-, huumausaine- ja rahapelitilanne Suomessa vuodelta 2021. Taustaselvityksessä todetaan:

”Suomessa ennenaikainen kuolleisuus alkoholin takia selvästi suurempi kuin vaikkapa Ruotsissa. Esimerkiksi miehillä ero Ruotsiin on yli 7-kertainen ja naisilla yli 5-kertainen (Jousilahti ym. 2017)”.

Syitä hätkähdyttäviin eroihin ei strategiadokumenteissa pohdita eikä toimenpiteitä tilanteen muuttamiseksi esitetä.

Pysäyttävät luvut

Luvut ovat edelleen pysäyttäviä. Viimeisin tutkimus julkaistiin 2022. Suomessa oli 2021 ennalta ehkäistävissä olevia alkoholikuolemia 4,1 kertaa enemmän kuin Ruotsissa ja 5,6 kertaa enemmän kuin Norjassa.

Syy ja seuraus

Eron syy on selvä. Suomessa alkoholismia ei hoideta sairautena kuten vertailumaissa. Alkoholiriippuvuudelle on tyypillistä kontrollin menettäminen. Alkoholiriippuvaiset juovat itsensä hautaan koska eivät voi hallita juomistaan.

Päihderiippuvuuteen sairastuneen kohtaamisessa on oleellista ymmärtää addiktion ajatusmallit ja addiktion ohjaama käyttäytyminen. Järkipuhe ja rajoitukset eivät auta, kun juominen on pakonomaista, kontrolli juotuihin määriin on heikentynyt ja juominen jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista. Nämä merkit ovat alkoholiriippuvuuden F10.2 diagnostisia kriteereitä.

Alkoholisti ei pysty kohtuukäyttöön

Kun juomisen kontrolli on heikentynyt, ei se koskaan palaa. Meistä alkoholisteista ei ole kohtuukäyttäjiksi. Juomattomuuden jälkeinen seitinohut päiväkänni voi johtaa ränniin, jonka päässä on hauta.

Toipumiseen tähtäävät toimivat hoitojärjestelmät ovat lähellä naapurimaissa. Niihin kannattaa tutustua ja soveltaa Suomeen liikaa säätämättä. Riippuvuus on riippuvuus maasta riippumatta.

Jouni Lehto, puheenjohtaja Riippuvuudet ry

Juha Voutilainen, puheenjohtaja Recovery Day yhdistys

Päihderiippuvuuksien merkitys huumekuolemissa

Osallistuin Päihdepäivät 2023 – messuille, jossa seurasin nuorten huumekuolemien tutkimukseen ja ehkäisyyn liittyvien hankkeiden tilaisuuksia. Puheenvuoroissa kierrettiin ongelman ydintä, päihderiippuvuussairautta kuin kissa kuumaa puuroa. Keskustelua käytiin kuin päihderiippuvuussairauksia ei olisi olemassa eikä sairaudella olisi mitään tekemistä huumeisiin kuolleiden nuorten pitkäkestoisen käytön kanssa.

Kuuntelin neljä tuntia tohtorien esityksiä ja paneelikeskustelua huumekuolemista. Neljässä tunnissa sana päihde- tai huumeriippuvuus mainittiin kerran. Se tapahtui kohdassa, jossa pidettiin tärkeänä lisätä perusterveyden ammattilaisten ymmärrystä siitä, että päihderiippuvuus on sairaus. Miten he sen voisivat ymmärtää, kun 4 tunnissa koko sanaa ei esityksissä esiinnyt. Hankekuvauksissa ei päihderiippuvuutta myöskään toukokuussa 2023 mainittu.

Päihde- ja riippuvuusstrategia

Tutustuin STM:n Päihde- ja riippuvuusstrategia: Yhteiset suuntaviivat vuoteen 2030 ja THL:n kirjoittamaan taustaselvitykseen Alkoholi-, tupakka-, huumausaine- ja rahapelitilanne Suomessa vuodelta 2021.

Strategiassa tavoitteena on päihteiden käytön ja riippuvuuksien aiheuttamien haittojen vähentäminen. Esimerkiksi strategian kohdassa ”Tehostetaan alkoholipoliittisia toimia” ei mainita riippuvuutta ja toipumista lainkaan. Haittoja ja ennenaikaisia kuolemia eniten vähentävä ratkaisu päihderiippuvuudesta toipuminen puuttuu kokonaan alkoholipolitiikan keinovalikoimasta.

Käsite päihderiippuvuudesta toipuminen on mainittu dokumentissa kerran: ”Näiden hoito- ja kuntoutuspalveluiden lisäksi järjestöjen yleishyödyllisellä toiminnalla on tärkeä rooli päihderiippuvuudesta toipumisen tukena esimerkiksi tarjoamalla vertaistukea ja arkeen sisältöä tuovaa toimintaa”.

Toipumisen synonyymi raittius mainitaan myös kerran: ”Nykyinen ehkäisevä päihdetyö on laaja-alaisempaa ja monipuolisempaa kuin vielä 1980-luvulla harjoitettu raittiustyö ja se on osa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämistä”.

Stigma estää ammattilaistenkin viestinnän

Päihderiippuvuus on niin stigmatisoitunut käsite, etteivät asiantuntijat stigmaa taklatessaan tohdi sitä esityksissään nimeltä mainita. Päihderiippuvuudesta toipuminen, raitistuminen on niin pelottavaa, ettei se strategian mukaan ole tavoittelemisen arvoista.

Minulle alkoholistina se, että lapsi kulkee koulusta kotiin itse, oli vaihe, jolloin juomisen kontrollikäsijarru hölleni.

Lapsi kulki jo itsenäisesti kouluun aamuisin, olin kuitenkin hakenut hänet aina ip-kerhosta. Hakeminen oli hetki, jolloin ei saanut olla päihtyneenä sillä joku olisi voinut asiaan reagoida. Olin myös pyrkinyt olemaan juomatta joka toinen viikko, eli viikot, jolloin poika oli luonani.

Nyt nuo hakemiset olivat kuitenkin historiaa ja lapsikin jo isompi.

Päivityksessäni kerron iloisesti ja ylpeästi siitä, kuinka poika on jo tullut isoksi. Olimme sopineet hänen kanssaan ensimmäistä kertaa ikinä treffit kaupungille.
”Poika tuli suoraan koulusta yksin Esplanadin puistoon jonne tärskyt olimme sopineet. Hän tiesi missä Runebergin patsas on. Olin ylpeä tilanteesta! Minun poikani osasi kaupunkinsa ”

Krapularyyppy iltapäivällä

Se mitä kuva ei kerro, on, että ylpeä isä on ottanut viiniä krapulaan. Kuvassa oloni on juuri alkanut helpottaa. Oli myös käytännöllistä sopia treffit keskustaan, lyhyen matkan päähän viinibaarista. Kukaan ei tietäisi, että olin juonut. Suurin osa ihmisistä tuli ulos toimistoistaan, minä baarista. Päivityksessäni nimenomaan todistelen aktiivista ja hyvää isärooliani koska häpeän juomistani.

En juonut tuolloin vielä päivittäin. Niin tapahtui vasta ihan alkoholismini loppuluisussa. Omalla kohdallani loppuluisu oli nopea ja raju. Olinhan mennyt kesällä naimisiin ja kaikki oli päällisin puolin hyvin. Ainakin ulospäin. Kuitenkin perheemme sisällä ja sisälläni oli kasvamassa siirtolohkareen kokoinen ahdistus.

Salaa ja ”salaa” juominen

Viina oli kuitenkin alkanut maistua sen verran hyvin, että arki-iltakin saattoi venähtää aamun tunneille. Sen mahdollisti sekin, että kahdeksanvuotias oli jo oppinut hoitamaan aamutoimensa itsenäisesti. Tämä(kin) on hyvin tyypillinen yksityiskohta päihdeperheen lapsella. Ja olihan minulla myös huolehtiva vaimo, jolta join salaa. Tai luulin juovani salaa…

Heräsin kuitenkin vielä tuossa vaiheessa (sairauttani) aina aamulla saattamaan pojan koulumatkalle. Valitettavan pian koittaisi kuitenkin paljon synkempi vaihe, se vaihe, kun isä makaisikin vielä nukkumassa, kun lapset tulevat koulusta kotiin.

Krapularyyppy heti aamulla

Minulle oli juuri näihin aikoina auennut täysin uusi vaihe ja ymmärrys viinanjuonnista: Oloni helpottuisi nopeasti, jos hieman tissuttelisin seuraavana aamuna. Olin vielä hetkeä aikaisemmin pitänyt täydellisinä kummajaisina ihmisiä, jotka pystyivät juomaan aamulla alkoholia. Nyt minusta oli tullut paljon toimintakykyisempi tämän nerokkaan innovaation ansiosta. Pikku hiipissä kaikki onnistuisi kepeämmin!

Häpeän, ei sairauden tunne

Sisälläni kasvoi tiedostamaton ja syvä häpeä. Juuri tuo häpeä ajoi tekemään tällaisia päivityksiä. Minun piti todistaa itselleni (ja muille), ettei mitään ongelmaa ollut. Hallitsin juomistani, tapasinhan minä lastani kaupungilla. Häpeä ja ymmärtämättömyys siitä, mitä minulle oli tapahtumassa, lisäsi itsepetostani.

En minä ajatellut tekeväni mitään sopimatonta. Mitä nyt jos joskus tissuttelee aamusta ja vähän helpottaa oloaan. Rakastin lastani kuten tänäänkin rakastan, ei siitä ole kyse. Jokainen alkoholisti rakastaa lastaan. Viina oli kuitenkin kiilaamassa tarvehierarkiassa tuon rakkauden ohitse. Sille kehitykselle ei mahda mahtavinkaan voima tai nöyrin anelu yhtään mitään.

Nykyisin tunnistan tyhjän ja lasittuneen katseen, joka minulla tässä kuvassa on. Sen katseen oppi myös esikoiseni tunnistamaan hyvin. Hän tarkastelikin katsettani varmasti jo siitä lähtien, kun on oppinut kävelemään. Lapset aistivat paljon enemmän kuin ikinä arvaammekaan.

Toipuminen on mahdollista

Sain sittemmin apua sairauteeni ja raitistuin. Yksin en olisi voinut kuopastani nousta. Saamastani avusta olen kiitollinen monille.

Noin puoli vuotta raitistumiseni jälkeen lopetti esikoiseni katseeni päivittäisen tarkistamisen. Hänelle alkoi rakentua luottamus sitä, että isä voisi tosiaan olla aina pirteä ja iloinen. Siitä luottamuksesta olen saanut nauttia nyt jo vuosia. Olen siitä äärimmäisen kiitollinen.