Saatavuutta rajoitetaan, huono-osaisuutta poistetaan, työuupumusta hoidetaan ja potkuilla sekä avioerolla alkoholisti selittää holtittoman juomisensa. On pienistä ja suurista vaikeuksista johtuvaa ajoittaista tai jatkuvaa kontrolloimatonta juomista.

Alkoholiongelman ydin

Alkoholiongelman ytimessä on krooninen aivosairaus, jonka näkyvin oire on juomisen kontrollin menetys. Alkoholistilla tapahtuu muutoksia aivojen motivaatio-, stressi- ja palkitsemisjärjestelmissä. Sairastumiseen vaaditaan alttius ja päihde. Yksikin annos voi olla kohtalokas.

Perimä selittää 50 %:a alttiudesta sairastua. Myös trauma erityisesti lapsuudessa voi altistaa aivot riippuvuuden syntymiselle. Alttiuden syntymissyystä riippumatta sairaalloinen kontrolloimaton juominen johtuu lopulta alkoholiriippuvaisen aivojen pakottavasta tarpeesta saada lisää päihdettä.

Kun muutokset aivoissamme ovat käynnistyneet, eivät ennaltaehkäisevät toimet toimi.

Myös alkoholiriippuvuuteen sairastuneita paimennetaan ennaltaehkäisevin keinoin palauttamaan juomisen heikentynyt / mennyt kontrolli. Sairauden olemuksen vuoksi palautuminen ei ole koskaan onnistunut eikä tule koskaan onnistumaan (WHO:n ICD-10 koodi F10.2 diagnostiset kriteerit 1, 2 ja 6). Raitistuneet aivot palautuvat kaikkeen muuhun kuin juomisen hallintaan.

Yksilötasolla etsitään riippuvuuden juurisyitä ja samalla myös syyllisiä.

Alkoholiriippuvuus on sairaus

Kun sairautta ja addiktiosairauksiin alttiiden aivojen poikkeamista valtaväestöstä ei mainita, ei poikkeamaa ole olemassa. Riippuvuussairaita ei ole olemassa. On vain käyttäjiä, jotka eivät huono-osaisuuttaan, traumaattista elämäänsä, moraalittomuuttaan, tyhmyyttään tai saamattomuuttaan juomistaan hallitse.

Alkoholipolitiikkaa ohjaa kokonaiskulutusmalli

Alkoholipolitiikkaa ohjaa kokonaiskulutusmalli. Mallin mukaan alkoholihaitat vähenevät, kun keskikulutus laskee. Se onnistuu, kun riski- ja kohtuukäyttäjät ja jopa absolutistit vähentävät juomistaan. Myös alkoholiriippuvuuteen sairastuneet paimennetaan näillä keinoin kohtuukäyttäjiksi. Sairauden olemuksen vuoksi se ei ole koskaan onnistunut eikä tule koskaan onnistumaan. Päihderiippuvainen ei sairauden diagnostisten kriteerien mukaan kontrollointiin pysty.

Kokonaiskulutusmallista johdetut holhoavat alkoholipoliittiset toimet saattavat vaikuttaa kohtuu- ja riskikäyttäjiin. Ainakin holhoaminen monia ärsyttää. Alkoholisteja rajoitustoimet eivät kahlitse eivätkä auta.

Päihdehoidoista riippuvuuden hoitoon

Tarvitsemme tukea raitistumiseen, riippuvuudesta toipumiseen. Raitistumisen jälkeen pysyvät mielenterveyden häiriöt ja sairaudet on hoidettava omina kokonaisuuksinaan. Niiden käsittely alkaa vastuullisessa riippuvuushoidossa.

One message is enough & the maximum

Viestimme yhden viestin taktiikalla aina alkoholiriippuvuudesta sairautena. Kaikki muu sekoittaa ydinviestin ja palauttaa keskustelun ymmärtämättömiin puolisoihin, ilkeisiin vanhempiin ja ärsyttävään työpaikkaan. Suomalaisten aika avata silmät, kohdata ”häpeällinen” totuus ja lopettaa hymistely. Suomessa on alkoholisteja siinä missä muuallakin.

1. Nykymallista itsestään ei ole mitattavia järjestelmän, hoitojen ja kuntoutusten vaikuttavuuslukuja.
2. Suomessa hukataan tutkitusti alkoholiriippuvuuden vuoksi 5 kertaa enemmän elinvuosia kuin Ruotsissa ja 7 kertaa enemmän kuin Norjassa. Hukatut vuodet on muutettu indeksiksi, joka kertoo menetetyt elinvuodet 100 000 asukasta kohden vuodessa.  Indeksi kuvaa erot hoitojärjestelmien vaikuttavuudessa. Lähde: NDPHS-NCD BRIEFING NOTE: Repeated measuring 2016 → 2021 of premature losses of human life (PYLL) in the ND area countries.
3. Ratkaiseva ero on lähestymistavassa. Suomessa hoidetaan ongelmaa, Ruotsissa ja Norjassa riippuvuussairauksia. Alkoholin keskikulutuksen erot eivät ole merkittäviä.

Tämä tilanne on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä. Näennäiset muutokset eivät ole auttaneet lainkaan ja SoTe-järjestelmän säästöt ovat pahentaneet tilannetta entisestään. Voidaanko Suomessa vihdoinkin aidosti tunnustaa päihderiippuvuus sairaudeksi ja asettaa riippuvuushoitojen tavoitteeksi toipuminen, raitistuminen.

Linkissä HBL:n Insändare kirjoitus. Alla käännös suomeksi. Kirjoittajat Juha Voutilainen ja Christer Schoultz

Keskustelu synteettisestä huumeesta alfa-PVP (”peukku”) paljastaa ja korostaa sosiaali- ja terveysministeriön päihde- ja riippuvuusstrategian suurimman puutteen sekä huomiotta jääneet kansainväliset tutkimustulokset.

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että psykososiaalinen hoito on tehokas hoitomuoto stimulanttien käyttäjille. Tämä tarkoittaa säännöllistä terapiaa, josta ei keskustella lainkaan, eikä sitä tarjota hyvinvointialueilla.

Psykososiaalinen hoito toimii myös muista riippuvuuksista kärsiville. Päihteetön toipuminen vapauttaa ihmiset pakonomaisesta päihteiden käytöstä. Elämään palautuu energia, läsnäolo, merkitys ja suunta. Riippuvuudesta toipuvat voivat palata normaaliin elämään.

Suomessa monet yksityiset terveydenhuollon laitokset tarjoavat psykososiaalista hoitoa. Vaikutus ja toipumistulokset ovat hyviä, tulokset ovat linjassa  kansainvälisten tulosten kanssa.

Toipuminen, eli täydellinen elämäntapamuutos on mahdollinen. Mikään menetelmä ei tee kuitenkaan kaikista raittiita.

Toipuminen ei ole pikaratkaisu, vaan kestävä ja terveellinen elämän- ja ajattelutavan muutos. Tähän riippuvuussairas tarvitsee tukea. Vuosien tai vuosikymmenten aikana kehitettynyttä riippuvuussairautta ei voida saada remissioon hetkessä.

Toipumisen perusta on täysin päihteetön elämä. Keskeisiä onnistumisen tekijöitä ovat rohkeus ja nöyryys hakea ja ottaa vastaan tukea, sitoutuminen oman riippuvuuden hoitamiseen sekä yhteisön ja vertaistuen lisäksi merkityksellinen toiminta ja osallistuminen.

Julkisessa keskustelussa riippuvaisen ja hänen läheistensä kärsimykset ja vahingot muuttuvat päihdehaittakustannuksiksi päätöksenteon perustaksi. Suomessa päätöksenteon perustana olevat arviot päihdehaittojen kustannuksista on törkeästi aliarvioitu. Tämän myöntää myös laskelmat tehnyt THL.

Realistisesti lasketuilla haittakustannuksulla  investointi vaikuttavaan kuntoutukseen maksaa itsensä nopeasti takaisin. Toipumiseen johtava hoito vähentää inhimillistä kärsimystä, ehkäisee päihteiden aiheuttamia kuolemia ja on kannattava investointi. Tätä ei tarjoa julkinen sektori, joka ei mittaa hoitotuloksiaan.

https://www.hbl.fi/2025-08-07/inge-inte-falskt-hopp-nykterhet-ar-battre

Tässä käännös suomeksi

Älä anna valheellista toivoa – raittius on parempi vaihtoehto

Älä anna valheellista toivoa – raittius on parempi vaihtoehto

Hufvudstadsbladetin artikkeli 4. elokuuta rohkaisee jatkamaan juomista huolimatta kesän aikana tai pidemmällä aikavälillä havaituista haitoista. Otsikot ”Monet luulevat, että heidän täytyy lopettaa kokonaan – näin ei ole” ja ”Ota juomisesi haltuun – näin voit löytää tasapainon juomiseesi” herättävät huolta riippuvuuden näkökulmasta.

Artikkelin mukaan jopa ne, jotka ovat sairastuneet alkoholismiin eli riippuvuussairauteen, voivat oppia hallitsemaan alkoholinkäyttöään.

Riskikulutuksen ja alkoholiriippuvuuden ero

On tärkeää erottaa riskikulutus ja riippuvuus toisistaan. Riskikäyttäjällä on kontrolli juomisestaan, kun taas riippuvuussairauteen sairastuneen henkilön kontrolli heikkenee sitä mukaa, kun riippuvuus etenee. Juomisesta tulee pakonomaista – joillekin jo ensimmäisen ryypyn jälkeen.

Vuonna 2023 osallistuimme Professionals in Residence -ohjelmaan yhdessä maailman arvostetuimmista tutkimuslaitoksista, Hazelden Betty Ford Foundationin Addiction Graduate Schoolissa.

Ohjelma on Minnesotan osavaltiossa pakollinen riippuvuusongelmien kanssa työskenteleville lääkäreille. Käsitys riippuvuussairaudesta eroaa merkittävästi siitä näkemyksestä, jonka psykologi Sara Wallhed Finn esittää HBL:n artikkelissa.

Joillekin lievästä alkoholin käyttöhäiriöstä kärsiville voi kohtuullinen tai ”kontrolloitu” käyttö olla mahdollista lääketieteellisen valvonnan ja rakenteellisen tuen avulla.

Harva haluaa olla erilainen ja myöntää, että juomisen kontrolli on heikentynyt.

Henkilöille, joilla on kohtalainen tai vakava alkoholin käyttöhäiriö (AUD), Betty Ford -säätiö suosittelee täyttä raittiutta sen sijaan, että yritettäisiin ”kontrolloida” juomista. Säätiö on maailman suurin riippuvuushoitoa tarjoava taho ja ollut globaali edelläkävijä kuntoutuksessa jo 75 vuoden ajan.

Tällaiset artikkelit antavat alkoholisteille luvan jatkaa juomista, vaikka läheiset olisivat useamman vaatineet juomisen lopettamista. Jokainen riippuvainen kuvittelee kuuluvansa siihen pieneen vähemmistöön, joka voi oppia juomaan kohtuudella. Harva haluaa olla erilainen ja myöntää, että juomisen kontrolli on heikentynyt.

Kontrollin heikkeneminen tai sen täydellinen menettäminen on yksi riippuvuussairauden diagnostisista kriteereistä. Kyseessä on kieltosairaus, jossa sairastunut ei tunne tai ymmärrä omaa tilaansa.

Raittius vapauttava ratkaisu, ei uhka

HBL:n artikkeli antaa vaikutelman, että raittius on uhka elämänilolle ja yksilönvapaudelle. Todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Kun alkoholiriippuvainen vapauttaa mielensä juomisesta toipumisprosessin myötä, hänen energiansa muuttuu. Hän on läsnä elämässään, joka saa uuden merkityksen ja selkeän suunnan.

Toipuminen on tavoiteltavampaa kuin pakonomainen juomisen kontrollointi. Useimmat tarvitsevat tukea ja apua kuntoutusprosessissaan. Tehokkaita hoitomuotoja on olemassa.

Christer Schoultz, addiktioasiantuntija

Maria Danielsson, työterveyslääkäri

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011370569.html

Tässä blogikirjoituksessa sama suomeksi.

Alkoholiriippuvuus eli alkoholismi F10.2 on ollut Suomessa alidiagnosoitu ja alihoidettu sairaus. Tilannetta ovat pahentaneet terveydenhuoltoon kohdistuneet säästöt. Kukaan poliitikko ei julkisesti tohdi asettua alkoholisteja puolustamaan. Oma leimautuminen pelottaa.

Tervydenhuoltolaki

Terveydenhuoltolain pykälässä 28 § (29.12.2022/1281) Päihde- ja riippuvuushoito todetaan: ”Hoitoa on annettava henkilön, hänen perheensä ja muiden läheistensä tuen, hoidon- ja kuntoutustarpeen perusteella.”

Päihdeasiamiestoiminnan erityisasiantuntija Marja Marttila otti hoitojen epäämiseen kantaa 30.8.2024. ”Hyvinvointialueiden säästöpaineet uhkaavat erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja. Monilla alueilla luovutaan ostopalveluista, vaikka oma palvelutuotanto tai erityisosaaminen ei aina ole riittävää vastaamaan asukkaiden tarpeisiin.”

Tervydenhuoltolain toteutuminen

Marttilan uhkakuva on toteutunut. Hyvinvointialueiden ostot riippuvuushoitoihin ovat romahtaneet eikä omaa vastaavaa palvelutarjontaa ole. Olisi naiivia väittää, että palveluja vähennetään, koska päihderiippuvuusongelma on ratkaistu.

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (Palko) on antanut suosituksensa riippuvuushoidoista. Rahapulassa hyvinvointialueet myöntävät rahaa hoitojaksoihin, jotka ovat puolet Palkon suositteleman hoidon kestosta. Hoito ei silloin toimi. Se on sama kuin puolittaisi syövän määrätyn sytostaattihoidon määrän säästösyistä.

Oikeuskanslerinviraston kannaotto

”Oikeuskanslerinviraston mukaan hyvinvointialueet eivät voi rajoittaa lakisääteisten palvelujen saatavuutta rahoituksen riittämättömyyden vuoksi. Ensisijainen keino on oikeuskanslerin mukaan hakea lisärahoitusta, jos rahoitus ei riitä laissa edellytettyjen palvelujen toteuttamiseen.” HS 25.4.2024.

Vertailu muihin Pohjoismaihin

Suomi on jo ennen säästötoimia toipumisen tähtäävän riippuvuushoidon hyödyntämisen kehitysmaa. Suomessa oli 2021 ennalta ehkäistävissä olevia alkoholikuolemia 4,1 kertaa enemmän kuin Ruotsissa ja 5,6 kertaa enemmän kuin Norjassa. Nykyisillä lainvastaisilla päätöksillä tilanne synkkenee entisestään. Hoitamattomana kuolemaan johtavan sairauden alkoholiriippuvuuden pakonomainen juominen vie hautaan.

Terveydenhoidossa ja koko yhteiskunnassa on syytä lopettaa ylen- ja ohikatse. Menetetyt elinvuodet tulevat kalliiksi. Alkoholismista on mahdollista läntisten naapurimaiden tapaan toimien toipua ja palata täysipainoiseen elämään.

Suomessa on alkoholisteja siinä missä muissakin maissa.

Alkoholikuolemissa on aika katsoa keskikulutuslukuja syvemmälle. Kun vahvat oluet vapautettiin 1.2.2018 kauppoihin, uskottiin kulutuksen ja haittojen kasvavan. Kulutus väheni mutta alkoholikuolemat lisääntyivät. Kuolemien selitys ei löytynytkään keskikulutuksesta.

STM:n päihde- ja riippuvuusstrategia

Tutustuimme STM:n Päihde- ja riippuvuusstrategiaan ja THL:n kirjoittamaan taustaselvitykseen Alkoholi-, tupakka-, huumausaine- ja rahapelitilanne Suomessa vuodelta 2021. Taustaselvityksessä todetaan:

”Suomessa ennenaikainen kuolleisuus alkoholin takia selvästi suurempi kuin vaikkapa Ruotsissa. Esimerkiksi miehillä ero Ruotsiin on yli 7-kertainen ja naisilla yli 5-kertainen (Jousilahti ym. 2017)”.

Syitä hätkähdyttäviin eroihin ei strategiadokumenteissa pohdita eikä toimenpiteitä tilanteen muuttamiseksi esitetä.

Pysäyttävät luvut

Luvut ovat edelleen pysäyttäviä. Viimeisin tutkimus julkaistiin 2022. Suomessa oli 2021 ennalta ehkäistävissä olevia alkoholikuolemia 4,1 kertaa enemmän kuin Ruotsissa ja 5,6 kertaa enemmän kuin Norjassa.

Syy ja seuraus

Eron syy on selvä. Suomessa alkoholismia ei hoideta sairautena kuten vertailumaissa. Alkoholiriippuvuudelle on tyypillistä kontrollin menettäminen. Alkoholiriippuvaiset juovat itsensä hautaan koska eivät voi hallita juomistaan.

Päihderiippuvuuteen sairastuneen kohtaamisessa on oleellista ymmärtää addiktion ajatusmallit ja addiktion ohjaama käyttäytyminen. Järkipuhe ja rajoitukset eivät auta, kun juominen on pakonomaista, kontrolli juotuihin määriin on heikentynyt ja juominen jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista. Nämä merkit ovat alkoholiriippuvuuden F10.2 diagnostisia kriteereitä.

Alkoholisti ei pysty kohtuukäyttöön

Kun juomisen kontrolli on heikentynyt, ei se koskaan palaa. Meistä alkoholisteista ei ole kohtuukäyttäjiksi. Juomattomuuden jälkeinen seitinohut päiväkänni voi johtaa ränniin, jonka päässä on hauta.

Toipumiseen tähtäävät toimivat hoitojärjestelmät ovat lähellä naapurimaissa. Niihin kannattaa tutustua ja soveltaa Suomeen liikaa säätämättä. Riippuvuus on riippuvuus maasta riippumatta.

Jouni Lehto, puheenjohtaja Riippuvuudet ry

Juha Voutilainen, puheenjohtaja Recovery Day yhdistys

Kansainvälisen PYLL (Potential Years of Life Lost) tutkimuksessa raportoidaan ehkäistävissä olevat alkoholikuolemat. Kuolemien ehkäisyn ydin ei ole saatavuuden rajoittaminen tai alkoholipitoisuuksista kinastelu.

Lähes kaikki alkoholiin kuolleet sairastivat alkoholiriippuvuutta (ICD-10 tautiluokitus F10.2), jolle tunnusomaista on juomisen kontrollin menetys, pakonomaisuus sekä juomisen jatkuminen kiistattomien haittojen jälkeen.

Juomisen kontrolli ei palaa

Kun Suomessa juomisen kontrolli on mennyt useamman kerran, neuvotaan hallinnan palauttamiseen tanssin, tikanheiton ja/tai väliveden avulla. Tämä juomisen vähentämiseen tähtäävä hoito-ote taluttaa alkoholiriippuvaiset hieman hitaammin hautaan.

Alkoholiriippuvuuteen on jo sairastunut yli 300 000 suomalaista. Elämänlaadun ja kokonaisterveyden kannalta raitistuminen on kestävä ratkaisu heille itselleen ja heidän läheisilleen.

Alkoholiriippuvuutta voidaan hoitaa

Alkoholiriippuvuutta voidaan tehokkaasti hoitaa ja raitistuminen on oikein toimittuna paljon nykyistä todennäköisempää. Muissa Pohjoismaissa alkoholismia hoidetaan sairautena. Niissä kokonaiskulutusmallin rinnalla toimii raitistumiseen tähtäävä hoitojärjestelmä.

Muissa Pohjoismaissa raitistuminen on päihdehoitojen lakiin kirjattu tavoite. Suomessa vuoden 2023 lakiuudistuksessa sitä ei tavoitteeksi kirjattu. Sairaudesta toipuminen ei ole vieläkään tavoite.

Alkoholipolitiikkaan toinen päälinja

Suomen alkoholipolitiikan muutoksen suunnan voi ilmaista kolmella toiveella. Ominaisuudet ovat tuttuja tyyneysrukouksesta.

Päättäjille ja terveydenhoitojärjestelmälle suotakoon:

1) Rohkeutta tunnustaa alkoholiriippuvuus hoidettavissa olevaksi sairaudeksi. Tarjotaan järjestelmällisesti alkoholiriippuvuuteen sairastuneille raitistumiseen tähtäävää tukea sairauden varhaisesta vaiheesta alkaen.

2) Tyyneyttä antaa alkoholin aiheuttamasta mielihyvästä nauttimaan pystyville mahdollisuus juoda suosikkijuomaansa ilman julkista syyllistämistä.

3) Viisautta erottaa nämä ryhmät toisistaan

Käännös Yleisönosastokirjoituksessa Hufvustadsbladetsissa

Insändare i Hufvusdstadsbladet torsdag den 6 februari

https://www.hbl.fi/2025-02-06/erkann-alkoholberoende-som-en-behandlingsbar-sjukdom

Päihderiippuvuuksien merkitys huumekuolemissa

Osallistuin Päihdepäivät 2023 – messuille, jossa seurasin nuorten huumekuolemien tutkimukseen ja ehkäisyyn liittyvien hankkeiden tilaisuuksia. Puheenvuoroissa kierrettiin ongelman ydintä, päihderiippuvuussairautta kuin kissa kuumaa puuroa. Keskustelua käytiin kuin päihderiippuvuussairauksia ei olisi olemassa eikä sairaudella olisi mitään tekemistä huumeisiin kuolleiden nuorten pitkäkestoisen käytön kanssa.

Kuuntelin neljä tuntia tohtorien esityksiä ja paneelikeskustelua huumekuolemista. Neljässä tunnissa sana päihde- tai huumeriippuvuus mainittiin kerran. Se tapahtui kohdassa, jossa pidettiin tärkeänä lisätä perusterveyden ammattilaisten ymmärrystä siitä, että päihderiippuvuus on sairaus. Miten he sen voisivat ymmärtää, kun 4 tunnissa koko sanaa ei esityksissä esiinnyt. Hankekuvauksissa ei päihderiippuvuutta myöskään toukokuussa 2023 mainittu.

Päihde- ja riippuvuusstrategia

Tutustuin STM:n Päihde- ja riippuvuusstrategia: Yhteiset suuntaviivat vuoteen 2030 ja THL:n kirjoittamaan taustaselvitykseen Alkoholi-, tupakka-, huumausaine- ja rahapelitilanne Suomessa vuodelta 2021.

Strategiassa tavoitteena on päihteiden käytön ja riippuvuuksien aiheuttamien haittojen vähentäminen. Esimerkiksi strategian kohdassa ”Tehostetaan alkoholipoliittisia toimia” ei mainita riippuvuutta ja toipumista lainkaan. Haittoja ja ennenaikaisia kuolemia eniten vähentävä ratkaisu päihderiippuvuudesta toipuminen puuttuu kokonaan alkoholipolitiikan keinovalikoimasta.

Käsite päihderiippuvuudesta toipuminen on mainittu dokumentissa kerran: ”Näiden hoito- ja kuntoutuspalveluiden lisäksi järjestöjen yleishyödyllisellä toiminnalla on tärkeä rooli päihderiippuvuudesta toipumisen tukena esimerkiksi tarjoamalla vertaistukea ja arkeen sisältöä tuovaa toimintaa”.

Toipumisen synonyymi raittius mainitaan myös kerran: ”Nykyinen ehkäisevä päihdetyö on laaja-alaisempaa ja monipuolisempaa kuin vielä 1980-luvulla harjoitettu raittiustyö ja se on osa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämistä”.

Stigma estää ammattilaistenkin viestinnän

Päihderiippuvuus on niin stigmatisoitunut käsite, etteivät asiantuntijat stigmaa taklatessaan tohdi sitä esityksissään nimeltä mainita. Päihderiippuvuudesta toipuminen, raitistuminen on niin pelottavaa, ettei se strategian mukaan ole tavoittelemisen arvoista.