Tämä kokonaisvaltainen elämänmuutos on tavoittelemisen arvoinen – silti se jätetään systemaattisesti huomiotta Suomen päihdepolitiikassa, vaikka todisteet sen tehosta ovat kiistattomia:

Miksi?

Raitistuminen ja aineeton toipuminen on merkittävä tekijä ratkaisuna esimerkiksi seuraaviin kriittisiin ongelmiin:

1. Alkoholihaitat ja hukatut elinvuodet

STM:n Päihde- ja riippuvuusstrategiassa alkoholin aiheuttamien haittojen ja ennenaikaisten kuolemien vähentämisessä raitistumista ei mainita.

Alkoholi on tärkein ennaltaehkäistävissä olevien kuolemien syy. Vain alkoholiriippuvainen juo itsensä toistuvasti päivystykseen, tehohoitoon, pitkäaikaiseen osastohoitoon – ja lopulta hautaan.

2. Nuorten huumekuolemat

Suomen mallissa nuorten huumekuolemien ehkäisyssä raitistumista ei hyödynnetä. Sitä ei edes mainita 11 huumekuolemia ehkäisevän teeman listalla.

Lähes kaikki huumeisiin kuolleet ovat vuosia haitallisesti huumeita käyttäneitä huumeriippuvaisia.

3. Henkirikokset

Rikosseuraamuslaitoksen mukaan yli 80 % henkirikosten tekijöistä on päihderiippuvaisia. Silti raitistumista ei nähdä henkirikosten vähentämisen keinona.

4. Lähisuhdeväkivalta

Väkivallan tekijä on useimmiten päihtynyt ja väkivallan toistuessa kyseessä on päihderiippuvuus. Raitistumista ei kuitenkaan tavoitella keinona torjua lähisuhdeväkivaltaa.

5. Lastensuojelu

Lastensuojelun kuluja ei koskaan laskettu Päihdetilastollisen vuosikirjan päihdehaittakustannuksiin. Lastensuojelua tarvitsevissa perheissä valtaosassa vanhemmat eivät hallitse päihteiden käyttöä. Myös suojeltavien lasten ja nuorten oma päihderiippuvuus on yleistynyt.

Riippuvuus etenee ja syvenee

Kun päihteiden käyttö jatkuu sen aiheuttamista kiistattomista haitoista huolimatta, kyseessä on päihderiippuvuus. Riippuvuus syvenee, ja haitat muuttuvat entistä vakavammiksi.

Poliittinen tahtotila tarvitaan

Suomen päihdepolitiikassa puuttuu poliittinen tahtotila hyödyntää raitistumisen ja aineettoman toipumisen todistettuja hyötyjä. Samalla päihdehaitat kasautuvat riippuvuusairaille yksilöille, perheille ja yhteiskunnalle.

Ehdotus: Asetetaan aineeton toipuminen keskiöön

1. Tunnustetaan raitistuminen päihdehaittojen vähentämisen keskeiseksi keinoksi.
2. Kohdataan päihderiippuvaiset riippuvuussairaina – ei moraalisina epäonnistujina.
3. Integroidaan päihteetön toipuminen kaikkeen päihdepolitiikkaan: terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin ja rikosseuraamusalalle.
4. Seurataan ja arvioidaan raitistumisen vaikutuksia systemaattisesti.

Samat ihmiset joutuvat putkaan yhä uudestaan. He ovat riippuvuussairaita, jotka eivät hallitse juomistaan. He tarvitsevat tukea putkakierteen katkaisemiseksi.

Putkasta päästessään Camilla sanoo, että päällimmäinen tunne herätessä oli katumus. ”Katumus ja häpeä”, hän tarkentaa.

Katumuksen hetki on mahdollisuus

Katumuksen ja häpeän hetki on mahdollisuus – ehkä tärkein mahdollisuus, joka yhteiskunnalla on tavoittaa päihderiippuvainen. Putkan ovi, katkaisuhoidosta kotiutuminen tai sairaalasta lähteminen yliannostuksen jälkeen ovat hetkiä, jolloin riippuvuuden seuraukset ovat konkreettisesti läsnä ja halu muutokseen voi hetkellisesti voittaa addiktion.

Katumuksen hetkeä ei saa hukata

Juuri silloin ihmistä ei pitäisi jättää yksin. Näissä siirtymävaiheissa paikalla tulisi olla riippuvuustyön ammattilaisia ja kokemusasiantuntijoita, jotka osaavat kohdata, motivoida ja määrätietoisesti suostutella päihderiippuvaista ottamaan vastaan tukea ja aloittamamaan riippuvuushoito. Hoitopolkuun ohjaaminen ei saa jäädä pelkäksi esitteen ojentamiseksi tai puhelinnumeron antamiseksi. Ratkaisevaa on, että joku tarttuu hetkeen ja opastaa päihderiippuvaista tekemään päätöksen ennen kuin addiktion ajattelumalli ottaa jälleen vallan.

Ristiriidan hetki on riski

Tilaisuus on myös lyhyt. Ensimmäinen päihdeannos palauttaa riippuvuuden mukaisen ajattelun, jolloin motivaatio hakea apua hiipuu nopeasti. Samalla kyseessä on vaarallinen tila: ristiriita oman arvomaailman ja riippuvuuden välillä aiheuttaa voimakasta ahdistusta, ja juuri näihin hetkiin liittyy huomattava osa päihderiippuvaisten itsemurhista.

Raitistuminen on harvoin sattumaa tai ihme

Raitistuminen on harvoin sattumaa. Se alkaa useimmiten siitä, että oikea ihminen kohtaa oikeaan aikaan, herättää toivon ja auttaa ottamaan ensimmäisen askeleen kohti toipumista. Pohjoisissa naapurimaissamme tällaisista toimintamalleista on saatu vaikuttavaa tutkimusnäyttöä. Suomessa nämä ratkaisevat kohtaamiset tulisi rakentaa osaksi julkista palvelujärjestelmää – putkan ovelle, katkaisuhoidon kotiutukseen ja sairaalan kotiutukseen yliannostuksen jälkeen.

Huostaanotoissa on usein kyse vanhempien päihderiippuvuudesta

Lastensuojelusta ja huostaanotoista puhutaan tänäkin kesänä. Väitöskirjatutkija Aki Kolu kysyi mielipidekirjoituksessaan (HS 22.7.), miksi huostaanottojen määrä Suomessa ei vähene.

Lasten huostaanotoissa on usein kyse vanhempien hoitamattomasta päihderiippuvuudesta. Huostaanottopäätöksissä päihteet (63 prosenttia), väkivalta tai sen kokemus (63 prosenttia) ja mielenterveysongelmat (57 prosenttia) esiintyvät usein rinnakkain.

Vanhempi, joka hallitsee päihteidenkäyttönsä, ei päihteiden takia laiminlyö lapsiaan. Niin tekee päihderiippuvainen, joka sairauden diagnostisten kriteerien mukaan ei hallitse käyttöään ja jatkaa käyttöä huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista.

Kun perheessä havaitaan päihdeongelma, muissa Pohjoismaissa tähdätään interventiossa käytön lopettamiseen ja riippuvuudesta toipumiseen vuosia Suomea aiemmin. Riippuvuudesta toipuminen ei ole sosiaali- ja terveysministeriön päihde- ja riippuvuusstrategian päihdehaittojen vähentämisen keinovalikoimassa mukana lainkaan.

Mitä jos otettaisiin päihdeongelmaisten riippuvuudesta toipuminen lähtökohtaiseksi tavoitteeksi lastensuojelussa?

Raitistuminen vapauttaa addiktion pakonomaisuudesta. Kun päihderiippuvainen raitistuu ja vapauttaa mielensä toipumisprosessin myötä, koko hänen elämänsä muuttuu. Heikentyneen käytön tai juomisen kontrollin aiheuttamat haitat kuten lasten laiminlyönnit, väkivaltaisuus sekä muu läheisiä vahingoittava käytös vähenevät ratkaisevasti ja useimmiten loppuvat kokonaan.

Annetaan mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle päihderiippuvuudesta toipuvat vanhemmat. Kansalaisaloite Hoitoa – ei hylkäämistä vaatii riippuvuushoitojen reformia. Se luovutetaan uudelle eduskunnalle keväällä 2027.

Anu Parma

puheenjohtaja

Kondis ry

Juha Voutilainen

puheenjohtaja

Recovery Day

Jos riippuvuussairaalta kysytään, haluaako hän vähentää juomistaan vai lopettaa sen, on vastaus lähes aina vähentää. Se ei kuitenkaan sairauden diagnostisten kriteerien mukaan ole pysyvästi mahdollista. Sairauden edetessä kontrolli heikkenee ja lopulta katoaa kokonaan. Siksi alkoholistin valinta on vaihtoehto, jossa juominen saa jatkua ja sitä usein tuetaan bentsoilla tai muulla lääkityksellä.

Riippuvuussairaus syvenee. Vähentämiskehotukset lääkkeineen eivät ole alkoholismin hoitoa. Niillä pyritään haittojen vähentämiseen.

Hoitoon hakeutumista ehkäisee sairauden voimakas kielto. Alkoholisti ei tietenkään hoida sairautta, jonka olemassaoloa hän ei tunnusta.

”En voi olla alkoholisti, koska käyn töissä”

Väite ei pidä paikkaansa. Työelämässä on n. 250 000 juovaa alkoholistia, jotka juovat miehet pullon kossua ja naiset pullon viiniä. Ihan joka päivä.

Kiellon läpäisemiseksi alkoholisti pitää tehdä tietoiseksi tilastaan. Siinä voi onnistua perhe, ystävät tai työnantaja. Parhaat edellytykset kiellon läpäisemiseen on raittiilla alkoholistilla, joka voi esimerkillään osoittaa sairauden suorittamisen ja luoda samalla toipumisuskoa. Jos tuo entinen ongelmajuoja, ihan juoppo toipui, miksen minäkin voisi.

Hoidon aloittamiseen ei tarvita motivaatiota, pelkkä suostumus riittää. Alkoholisti ei yleensä tiedä sairastavansa alkoholismia. Se selviää hänelle hoidossa. Siellä syntyy myös toipumismotivaatio. Tätä prosessia kutsutaan raitistumiseksi.

Kaikki eivät toivu, mutta emme voi tietää etukäteen, kuka toipuu. Siksi jokaiselle tulee antaa mahdollisuus, tuki ja toivo toipumiseen.

Allekirjoita vetoomus

Toivon, että tutustut liitteenä olevaan vetoomukseen ja harkitset allekirjoittamista, mikäli jaat sen tavoitteet.

Mahdollisuus päihteettömään toipumiseen

Vetoomuksen tavoitteena on vahvistaa toipumiskeskeisyyden näkyvyyttä suomalaisessa riippuvuus- ja päihdehoidossa sekä edistää monipuolisia, vaikuttavia ja pitkäjänteisiä hoitopolkuja riippuvuuksista toipuville ihmisille ja heidän läheisilleen

Toipumisorientaatiosta puhutaan Suomessa yhä enemmän, mutta riippuvuuksista toipumisen erityispiirteet jäävät usein liian vähälle huomiolle. Hyvä kohtaaminen, osallisuus ja toivo ovat tärkeitä, mutta niiden lisäksi tarvitaan konkreettisia hoitopolkuja, pitkäjänteistä tukea, vertaistukea, läheisten huomioimista ja mahdollisuutta rakentaa päihteetöntä elämää.

Vetoomus on puoluepoliittisesti sitoutumaton

Vetoomus on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja avoin kaikille, jotka haluavat vahvistaa toipumisen mahdollisuuksia suomalaisessa riippuvuus- ja päihdehoidossa.

Vetoomuksen voivat allekirjoittaa yksityishenkilöt, läheiset, toipuvat henkilöt, kokemusasiantuntijat, ammattilaiset, järjestöt, yhteisöt sekä päättäjät.

Vetoomus toimitetaan allekirjoituksineen hyvinvointialueiden päättäjille, kansanedustajille, viranomaisille ja muille keskeisille tahoille, joilla on valtaa ja vastuuta vaikuttaa riippuvuussairauden hoitoa koskevaan lainsäädäntöön, ohjaukseen, hoitosuosituksiin ja käytännön palveluratkaisuihin.

Allekirjoituksia kerätään 30.9.2026 saakka.

Toivomme, että luet vetoomuksen ja allekirjoitat sen, mikäli jaat sen tavoitteet. Toivomme myös, että välität sitä eteenpäin omissa verkostoissasi.

Linkeissä varsinainen vetoomus ja tiivistelmä ”Vetoomus pähkinänkuoressa”.

Koko vetoomus on luettavissa Oikean hetken sivuilla:

Samoin vetoomus päihkinäkuoressa tiivistelmä:

Allekirjoituslomake löytyy täältä: https://forms.cloud.microsoft/e/ZQje81QdTF

Jokainen ääni auttaa tekemään toipumisen näkyväksi.

Lämpimin terveisin vetoomuksen valmistelutyöryhmä

Riippuvuudet ry: Minna Ekholm
Recovery Day ry: Juha Voutilainen
Hoitoa, ei hylkäämistä -verkosto psta. Anu Parma ja
Riikka Rintasalo

Vetoomuksen valmistelun koordinaattori: Riitta Koivula

Julkaisematon mielipidekirjoituksemme

Kirjoitimme Christer Schoultzin kanssa Helsingin Sanomille mielipidekirjoituksen, jota se ei ole julkaissut. Julkaisemme sen tässä.

Vaarallista kansallisromantiikkaa

Suomalaisessa kulttuurissa krapula esitetään usein huvittavana selviytymistarinana. Sitä ympäröi kansallisromanttinen myytti, jossa rankka juominen ja sitä seuraava kärsimys ovat osa suomalaista luonnetta – jopa sankaruutta. On satojatuhansia, joiden tarinassa ei ole mitään romantisoitavaa.

Krapulassa alkoholiriippuvainen kohtaa sairautensa seuraukset

Todellisuudessa krapula on se hetki, jolloin alkoholiriippuvainen kohtaa sairautensa seuraukset.

Alkoholiriippuvuudessa ihmisen toimintaa ohjaa kaksi rinnakkain elävää moraalia: oma moraali ja riippuvuuden vääristämä moraali. Mitä pidemmälle sairaus etenee, sitä enemmän addiktion logiikka syrjäyttää ihmisen omat arvot. Päihteen saaminen menee kaiken edelle.

Päihderiippuvainen voi tehdä tekoja, joita hän selvin päin pitää täysin väärinä. Hän voi ajaa humalassa, jättää lapsensa ilman huolenpitoa, pettää puolisoaan tai syyllistyä rikoksiin saadakseen päihteitä. Kyse ei ole moraalin katoamisesta vaan siitä, että riippuvuussairauden suorittaminen on hetkellisesti ottanut vallan päätöksenteosta.

Oma moraali palaa esiin krapulassa, vieroitusoireissa ja kriisien jälkeen, kun ihminen joutuu kohtaamaan tekonsa. Häpeä, syyllisyys ja epätoivo voivat olla musertavia.

Krapula on uhka ja mahdollisuus

Krapula on paras hetki saada Jeppe hyväksymään avun vastaanottaminen. Se on myös vaarallisin hetki, jolloin epätoivo voi johtaa itsetuhoisiin ratkaisuihin.

Krapulan romantisointi on vaarallista ja peittää alleen sen, että monelle kyse ei ole hauskasta tarinasta, vaan syvästä inhimillisestä kriisistä.

Mahdollisuus riippuvuudesta toipumiseen kaikille

Alkoholiriippuvuus on merkittävin ehkäistävissä olevien kuolemien ja menetettyjen elinvuosien aiheuttaja Suomessa.

Sen todellisuutta ei pitäisi peittää myyteillä, vaan kohdata sairautena, joka vaatii hoitoa ja aidon mahdollisuuden toipumiseen.

Saatavuutta rajoitetaan, huono-osaisuutta poistetaan, työuupumusta hoidetaan ja potkuilla sekä avioerolla alkoholisti selittää holtittoman juomisensa. On pienistä ja suurista vaikeuksista johtuvaa ajoittaista tai jatkuvaa kontrolloimatonta juomista.

Alkoholiongelman ydin

Alkoholiongelman ytimessä on krooninen aivosairaus, jonka näkyvin oire on juomisen kontrollin menetys. Alkoholistilla tapahtuu muutoksia aivojen motivaatio-, stressi- ja palkitsemisjärjestelmissä. Sairastumiseen vaaditaan alttius ja päihde. Yksikin annos voi olla kohtalokas.

Perimä selittää 50 %:a alttiudesta sairastua. Myös trauma erityisesti lapsuudessa voi altistaa aivot riippuvuuden syntymiselle. Alttiuden syntymissyystä riippumatta sairaalloinen kontrolloimaton juominen johtuu lopulta alkoholiriippuvaisen aivojen pakottavasta tarpeesta saada lisää päihdettä.

Kun muutokset aivoissamme ovat käynnistyneet, eivät ennaltaehkäisevät toimet toimi.

Myös alkoholiriippuvuuteen sairastuneita paimennetaan ennaltaehkäisevin keinoin palauttamaan juomisen heikentynyt / mennyt kontrolli. Sairauden olemuksen vuoksi palautuminen ei ole koskaan onnistunut eikä tule koskaan onnistumaan (WHO:n ICD-10 koodi F10.2 diagnostiset kriteerit 1, 2 ja 6). Raitistuneet aivot palautuvat kaikkeen muuhun kuin juomisen hallintaan.

Yksilötasolla etsitään riippuvuuden juurisyitä ja samalla myös syyllisiä.

Alkoholiriippuvuus on sairaus

Kun sairautta ja addiktiosairauksiin alttiiden aivojen poikkeamista valtaväestöstä ei mainita, ei poikkeamaa ole olemassa. Riippuvuussairaita ei ole olemassa. On vain käyttäjiä, jotka eivät huono-osaisuuttaan, traumaattista elämäänsä, moraalittomuuttaan, tyhmyyttään tai saamattomuuttaan juomistaan hallitse.

Alkoholipolitiikkaa ohjaa kokonaiskulutusmalli

Alkoholipolitiikkaa ohjaa kokonaiskulutusmalli. Mallin mukaan alkoholihaitat vähenevät, kun keskikulutus laskee. Se onnistuu, kun riski- ja kohtuukäyttäjät ja jopa absolutistit vähentävät juomistaan. Myös alkoholiriippuvuuteen sairastuneet paimennetaan näillä keinoin kohtuukäyttäjiksi. Sairauden olemuksen vuoksi se ei ole koskaan onnistunut eikä tule koskaan onnistumaan. Päihderiippuvainen ei sairauden diagnostisten kriteerien mukaan kontrollointiin pysty.

Kokonaiskulutusmallista johdetut holhoavat alkoholipoliittiset toimet saattavat vaikuttaa kohtuu- ja riskikäyttäjiin. Ainakin holhoaminen monia ärsyttää. Alkoholisteja rajoitustoimet eivät kahlitse eivätkä auta.

Päihdehoidoista riippuvuuden hoitoon

Tarvitsemme tukea raitistumiseen, riippuvuudesta toipumiseen. Raitistumisen jälkeen pysyvät mielenterveyden häiriöt ja sairaudet on hoidettava omina kokonaisuuksinaan. Niiden käsittely alkaa vastuullisessa riippuvuushoidossa.

One message is enough & the maximum

Viestimme yhden viestin taktiikalla aina alkoholiriippuvuudesta sairautena. Kaikki muu sekoittaa ydinviestin ja palauttaa keskustelun ymmärtämättömiin puolisoihin, ilkeisiin vanhempiin ja ärsyttävään työpaikkaan. Suomalaisten aika avata silmät, kohdata ”häpeällinen” totuus ja lopettaa hymistely. Suomessa on alkoholisteja siinä missä muuallakin.

1. Nykymallista itsestään ei ole mitattavia järjestelmän, hoitojen ja kuntoutusten vaikuttavuuslukuja.
2. Suomessa hukataan tutkitusti alkoholiriippuvuuden vuoksi 5 kertaa enemmän elinvuosia kuin Ruotsissa ja 7 kertaa enemmän kuin Norjassa. Hukatut vuodet on muutettu indeksiksi, joka kertoo menetetyt elinvuodet 100 000 asukasta kohden vuodessa.  Indeksi kuvaa erot hoitojärjestelmien vaikuttavuudessa. Lähde: NDPHS-NCD BRIEFING NOTE: Repeated measuring 2016 → 2021 of premature losses of human life (PYLL) in the ND area countries.
3. Ratkaiseva ero on lähestymistavassa. Suomessa hoidetaan ongelmaa, Ruotsissa ja Norjassa riippuvuussairauksia. Alkoholin keskikulutuksen erot eivät ole merkittäviä.

Tämä tilanne on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä. Näennäiset muutokset eivät ole auttaneet lainkaan ja SoTe-järjestelmän säästöt ovat pahentaneet tilannetta entisestään. Voidaanko Suomessa vihdoinkin aidosti tunnustaa päihderiippuvuus sairaudeksi ja asettaa riippuvuushoitojen tavoitteeksi toipuminen, raitistuminen.

Linkissä HBL:n Insändare kirjoitus. Alla käännös suomeksi. Kirjoittajat Juha Voutilainen ja Christer Schoultz

Keskustelu synteettisestä huumeesta alfa-PVP (”peukku”) paljastaa ja korostaa sosiaali- ja terveysministeriön päihde- ja riippuvuusstrategian suurimman puutteen sekä huomiotta jääneet kansainväliset tutkimustulokset.

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että psykososiaalinen hoito on tehokas hoitomuoto stimulanttien käyttäjille. Tämä tarkoittaa säännöllistä terapiaa, josta ei keskustella lainkaan, eikä sitä tarjota hyvinvointialueilla.

Psykososiaalinen hoito toimii myös muista riippuvuuksista kärsiville. Päihteetön toipuminen vapauttaa ihmiset pakonomaisesta päihteiden käytöstä. Elämään palautuu energia, läsnäolo, merkitys ja suunta. Riippuvuudesta toipuvat voivat palata normaaliin elämään.

Suomessa monet yksityiset terveydenhuollon laitokset tarjoavat psykososiaalista hoitoa. Vaikutus ja toipumistulokset ovat hyviä, tulokset ovat linjassa  kansainvälisten tulosten kanssa.

Toipuminen, eli täydellinen elämäntapamuutos on mahdollinen. Mikään menetelmä ei tee kuitenkaan kaikista raittiita.

Toipuminen ei ole pikaratkaisu, vaan kestävä ja terveellinen elämän- ja ajattelutavan muutos. Tähän riippuvuussairas tarvitsee tukea. Vuosien tai vuosikymmenten aikana kehitettynyttä riippuvuussairautta ei voida saada remissioon hetkessä.

Toipumisen perusta on täysin päihteetön elämä. Keskeisiä onnistumisen tekijöitä ovat rohkeus ja nöyryys hakea ja ottaa vastaan tukea, sitoutuminen oman riippuvuuden hoitamiseen sekä yhteisön ja vertaistuen lisäksi merkityksellinen toiminta ja osallistuminen.

Julkisessa keskustelussa riippuvaisen ja hänen läheistensä kärsimykset ja vahingot muuttuvat päihdehaittakustannuksiksi päätöksenteon perustaksi. Suomessa päätöksenteon perustana olevat arviot päihdehaittojen kustannuksista on törkeästi aliarvioitu. Tämän myöntää myös laskelmat tehnyt THL.

Realistisesti lasketuilla haittakustannuksulla  investointi vaikuttavaan kuntoutukseen maksaa itsensä nopeasti takaisin. Toipumiseen johtava hoito vähentää inhimillistä kärsimystä, ehkäisee päihteiden aiheuttamia kuolemia ja on kannattava investointi. Tätä ei tarjoa julkinen sektori, joka ei mittaa hoitotuloksiaan.

https://www.hbl.fi/2025-08-07/inge-inte-falskt-hopp-nykterhet-ar-battre

Tässä käännös suomeksi

Älä anna valheellista toivoa – raittius on parempi vaihtoehto

Älä anna valheellista toivoa – raittius on parempi vaihtoehto

Hufvudstadsbladetin artikkeli 4. elokuuta rohkaisee jatkamaan juomista huolimatta kesän aikana tai pidemmällä aikavälillä havaituista haitoista. Otsikot ”Monet luulevat, että heidän täytyy lopettaa kokonaan – näin ei ole” ja ”Ota juomisesi haltuun – näin voit löytää tasapainon juomiseesi” herättävät huolta riippuvuuden näkökulmasta.

Artikkelin mukaan jopa ne, jotka ovat sairastuneet alkoholismiin eli riippuvuussairauteen, voivat oppia hallitsemaan alkoholinkäyttöään.

Riskikulutuksen ja alkoholiriippuvuuden ero

On tärkeää erottaa riskikulutus ja riippuvuus toisistaan. Riskikäyttäjällä on kontrolli juomisestaan, kun taas riippuvuussairauteen sairastuneen henkilön kontrolli heikkenee sitä mukaa, kun riippuvuus etenee. Juomisesta tulee pakonomaista – joillekin jo ensimmäisen ryypyn jälkeen.

Vuonna 2023 osallistuimme Professionals in Residence -ohjelmaan yhdessä maailman arvostetuimmista tutkimuslaitoksista, Hazelden Betty Ford Foundationin Addiction Graduate Schoolissa.

Ohjelma on Minnesotan osavaltiossa pakollinen riippuvuusongelmien kanssa työskenteleville lääkäreille. Käsitys riippuvuussairaudesta eroaa merkittävästi siitä näkemyksestä, jonka psykologi Sara Wallhed Finn esittää HBL:n artikkelissa.

Joillekin lievästä alkoholin käyttöhäiriöstä kärsiville voi kohtuullinen tai ”kontrolloitu” käyttö olla mahdollista lääketieteellisen valvonnan ja rakenteellisen tuen avulla.

Harva haluaa olla erilainen ja myöntää, että juomisen kontrolli on heikentynyt.

Henkilöille, joilla on kohtalainen tai vakava alkoholin käyttöhäiriö (AUD), Betty Ford -säätiö suosittelee täyttä raittiutta sen sijaan, että yritettäisiin ”kontrolloida” juomista. Säätiö on maailman suurin riippuvuushoitoa tarjoava taho ja ollut globaali edelläkävijä kuntoutuksessa jo 75 vuoden ajan.

Tällaiset artikkelit antavat alkoholisteille luvan jatkaa juomista, vaikka läheiset olisivat useamman vaatineet juomisen lopettamista. Jokainen riippuvainen kuvittelee kuuluvansa siihen pieneen vähemmistöön, joka voi oppia juomaan kohtuudella. Harva haluaa olla erilainen ja myöntää, että juomisen kontrolli on heikentynyt.

Kontrollin heikkeneminen tai sen täydellinen menettäminen on yksi riippuvuussairauden diagnostisista kriteereistä. Kyseessä on kieltosairaus, jossa sairastunut ei tunne tai ymmärrä omaa tilaansa.

Raittius vapauttava ratkaisu, ei uhka

HBL:n artikkeli antaa vaikutelman, että raittius on uhka elämänilolle ja yksilönvapaudelle. Todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Kun alkoholiriippuvainen vapauttaa mielensä juomisesta toipumisprosessin myötä, hänen energiansa muuttuu. Hän on läsnä elämässään, joka saa uuden merkityksen ja selkeän suunnan.

Toipuminen on tavoiteltavampaa kuin pakonomainen juomisen kontrollointi. Useimmat tarvitsevat tukea ja apua kuntoutusprosessissaan. Tehokkaita hoitomuotoja on olemassa.

Christer Schoultz, addiktioasiantuntija

Maria Danielsson, työterveyslääkäri