Uskalla puhua totta itsellesi

Valehtelin juomisestani kaikille, myös itselleni. Oli valtava askel pyytää ensimmäisen kerran apua. Pidin itseäni riskikäyttäjänä tai kuten vuonna 2012 sanottiin suurkuluttajana.

Ongelman tunnustaminen oli pelottavaa. Juomisen kontrolli on Suomessa tärkeä symboli moraalista, viisaudesta ja sivistyksestä. Juomisen hallinnan menettämisen stigma on voimakas.

Läheisesi tietävät jo. He toivovat sinulle parasta.

Mielenterveystalon Vähentämisen Omahoito-ohjelman aluksi todetaan:

”Huom! Jos sinulla on jo vakavia ongelmia, tarvitset pikaisesti ammattiapua juomisen lopettamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi tilanteet, joissa sinulle on huomautettu liiallisesta alkoholinkäytöstä.”

Puhu jollekulle. Tietämäsi raitis alkoholisti on hyvä ensi kontakti.

Terveydenhoito voi ohjata sinut hoitoihin tai ryhmiin, joissa ongelmasi ymmärretään. Vertaistuki, tavalla tai toisella, on oleellinen osa itsensä löytämistä. Huomaat, ettet ole tunteinesi yksin.

Alkoholismia ei (eikä muitakaan päihderiippuvuuksia) hoideta vaihtamalla päihde lääkärin kirjoittamiin keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin.

Minulle jäi mieleen jo käymässäsi laitoshoidossa keväällä 2012 kuulemani / lukemani suuren sinisen kirjan vertaistuen ydin:

Vertaistuen ydin ja merkitys

”Kumma kyllä vaimojen, vanhempien, läheisten ja ystävien on usein vieläkin vaikeampi päästä lähelle alkoholistia kuin psykiatrien tai lääkärien. Mutta entinen ongelmajuoja, joka on löytänyt ratkaisun ja joka tietää yhtä ja toista itsestään, voi yleensä muutamassa tunnissa saavuttaa toisen alkoholistin täyden luottamuksen.”

Nimettömät Alkoholistit, Viidestoista painos, sivu 45.

https://www.hbl.fi/2025-08-07/inge-inte-falskt-hopp-nykterhet-ar-battre

Tässä käännös suomeksi

Älä anna valheellista toivoa – raittius on parempi vaihtoehto

Älä anna valheellista toivoa – raittius on parempi vaihtoehto

Hufvudstadsbladetin artikkeli 4. elokuuta rohkaisee jatkamaan juomista huolimatta kesän aikana tai pidemmällä aikavälillä havaituista haitoista. Otsikot ”Monet luulevat, että heidän täytyy lopettaa kokonaan – näin ei ole” ja ”Ota juomisesi haltuun – näin voit löytää tasapainon juomiseesi” herättävät huolta riippuvuuden näkökulmasta.

Artikkelin mukaan jopa ne, jotka ovat sairastuneet alkoholismiin eli riippuvuussairauteen, voivat oppia hallitsemaan alkoholinkäyttöään.

Riskikulutuksen ja alkoholiriippuvuuden ero

On tärkeää erottaa riskikulutus ja riippuvuus toisistaan. Riskikäyttäjällä on kontrolli juomisestaan, kun taas riippuvuussairauteen sairastuneen henkilön kontrolli heikkenee sitä mukaa, kun riippuvuus etenee. Juomisesta tulee pakonomaista – joillekin jo ensimmäisen ryypyn jälkeen.

Vuonna 2023 osallistuimme Professionals in Residence -ohjelmaan yhdessä maailman arvostetuimmista tutkimuslaitoksista, Hazelden Betty Ford Foundationin Addiction Graduate Schoolissa.

Ohjelma on Minnesotan osavaltiossa pakollinen riippuvuusongelmien kanssa työskenteleville lääkäreille. Käsitys riippuvuussairaudesta eroaa merkittävästi siitä näkemyksestä, jonka psykologi Sara Wallhed Finn esittää HBL:n artikkelissa.

Joillekin lievästä alkoholin käyttöhäiriöstä kärsiville voi kohtuullinen tai ”kontrolloitu” käyttö olla mahdollista lääketieteellisen valvonnan ja rakenteellisen tuen avulla.

Harva haluaa olla erilainen ja myöntää, että juomisen kontrolli on heikentynyt.

Henkilöille, joilla on kohtalainen tai vakava alkoholin käyttöhäiriö (AUD), Betty Ford -säätiö suosittelee täyttä raittiutta sen sijaan, että yritettäisiin ”kontrolloida” juomista. Säätiö on maailman suurin riippuvuushoitoa tarjoava taho ja ollut globaali edelläkävijä kuntoutuksessa jo 75 vuoden ajan.

Tällaiset artikkelit antavat alkoholisteille luvan jatkaa juomista, vaikka läheiset olisivat useamman vaatineet juomisen lopettamista. Jokainen riippuvainen kuvittelee kuuluvansa siihen pieneen vähemmistöön, joka voi oppia juomaan kohtuudella. Harva haluaa olla erilainen ja myöntää, että juomisen kontrolli on heikentynyt.

Kontrollin heikkeneminen tai sen täydellinen menettäminen on yksi riippuvuussairauden diagnostisista kriteereistä. Kyseessä on kieltosairaus, jossa sairastunut ei tunne tai ymmärrä omaa tilaansa.

Raittius vapauttava ratkaisu, ei uhka

HBL:n artikkeli antaa vaikutelman, että raittius on uhka elämänilolle ja yksilönvapaudelle. Todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Kun alkoholiriippuvainen vapauttaa mielensä juomisesta toipumisprosessin myötä, hänen energiansa muuttuu. Hän on läsnä elämässään, joka saa uuden merkityksen ja selkeän suunnan.

Toipuminen on tavoiteltavampaa kuin pakonomainen juomisen kontrollointi. Useimmat tarvitsevat tukea ja apua kuntoutusprosessissaan. Tehokkaita hoitomuotoja on olemassa.

Christer Schoultz, addiktioasiantuntija

Maria Danielsson, työterveyslääkäri

Laillinen myynti Suomessa ja matkustajatuonti ovat tarkasti määritettävissä. Sillä lasketaan riittävällä tarkkuudella alkoholin kokonaiskulutus ja keskikulutus / suomalainen. Se on kokonaiskulutusmalliin pohjaavan alkoholipolitiikkamme peruskivi.

Toinen usein referoitu tutkimus on THL:n Juomatapatutkimus. Se on kyselytutkimus, jossa kerätään tietoa suomalaisten alkoholinkäyttötavoista ja -tilanteista sekä juomisesta koetuista haitoista. Juomatapatutkimuksessa ilmenee myös ilmoitetun juomien määrä. Siitä johdettua kokonaiskulutusta ei raportoida, sitä ei varsinaisesti tutkimuksessa selvitetä.

Paljonko jää juomatta?

Kysyin toukokuussa Kulttuuritalolla 2023 Päihdepäivillä THL:n erikoistutkija Janne Härköseltä, paljonko enemmän alkoholia kulutettiin kokonaiskulutuksen mukaan kuin suomalaiset itse ilmoittivat juovansa. Tutkija ei kertonut eron suuruutta. Kysyin myös, mitä tiedolla (ero ja sen suuruus) tehdään, aiheuttaako vaje toimia esim. päihdepolitiikassa. Ei ole tähän mennessä aiheuttanut toimia.

Jatkoin vielä: ”Puuttuvan osan juovat alkoholistit, jotka vähättelevät aina juomistaan. Sekä juomisen määrää että seurauksia.”

Kyselytutkimusten harha

Sama ongelma ja harha on kaikissa strukturoiduissa juomisen määrä- ja juomatapatutkimuksissa. Juova alkoholisti vähättelee juomistaan aina. Hän valehtelee juomisestaan myös itselleen eli tavallaan vastaa kyselyyn yhtä totuudenmukaisesti kuin itselleen.

Postauksen kuvassa on ainoa juovan alkoholistin rehellinen vastaus kysymyksiin hänen juomisestaan strukturoidussa kyselyissä

Oma totuuteni

Itse kerroin diabeteshoitajalle 35 viikkoannoksen suurkulutuksestani kesällä 2011 vuosi ennen raitistumista. Totuus oli toinen. Tuo määrä riitti kahdeksi vuorokaudeksi. Tapasin hoitajan raitistuttuani samoissa diabetes merkeissä. Ei ollut ilmoittamaani määrää kyseenalaistanut. Olin salailun ammattilainen niin kuin muut sadat tuhannet juovat työssäkäyvät alkoholistit.

Suuren kerhon jäsenyys

Keskusteluissani alkoholistien läheisten kanssa kysyn usein, onko tämä saanut jo jäsenkortin maamme suurimpaan kerhoon: Vittumaisten puolisoiden klubiin. Sinne nimittäin päättyy ennemmin tai myöhemmin jokainen alkoholistin puoliso, joka alkaa huomauttelemaan kumppanilleen päihteen käytöstä. Vittumaiselle puolisolle ominaista on nalkutus.

Alkoholistin loppuluisun lähestyessä saa puoliso usein, tosin ei kuitenkaan aina, vielä yhden uuden arvonimen. Kuvaan itse tätä klubin platinajäsenyydeksi, kun puolisosta tulee alkoholistin mielestä narsisti. Useimmissa puheluissani saan kuulla saman lauseen läheiseltä: ”Hän on alkanut pitää minua narsistina”. Tilanne on ikään kuin kääntynyt päälaelleen. Itsekkäästi käyttäytyvä alkoholisti syyttää puolisoaan.

Omasta silloisesta puolisostani tuli viimeisen ryyppyvuoteni aikana narsisti. Oikeastaan kutsuin häntä pahemmaksi narsistiksi kuin kaikki exäni yhteensä. Ihmettelin kovasti, että mihin se ihana ihminen, jonka kanssa olin mennyt naimisiin, oli kadonnut. Omalla kohdalla lapsieni äidit olivat toinen toistaan narsistisempia. Koska he olivat sellaisia – nalkuttavia, räpättäviä ja loppua myöden narsisteja, join. Mitä karmeampi akka, sen suurempi tuska.

Vittumainen puoliso asettaa rajat

Tosiasiallisesti vaimoni oli opetellut laittamaan rajat sille, miten antoi itsensä kohdeltavan. Alkoholisti kokee rajojen asettamisen nalkutukseksi ja narsismiksi. Päihdepersoonalle laitetaan rajat, eikä se sovi addiktille. Tämä kamppailee vastaan viimeiseen pisaraan asti – kirjaimellisesti.

Sen lisäksi, että alkoholisti omaa nerokkaan kyvyn diagnosoida psykologisia häiriöitä, on hän myös periksiantamaton. Tämä periksiantamattomuus, jopa itsepäisyys näkyi omassa elämässäni niin, että otin rinnalleni kerta toisensa jälkeen naisen, joka sai minut juomaan. Olin kyllä tosi tyhmä, kun toistin samaa virhettä vuosikymmenestä toiseen. Antakaas kun selitän oman kokemukseni kautta.

Valitsin useiden onnistuneiden seurustelusuhteiden päätteeksi vaimoksi itselleni vittumaisen akan. Suhteemme oli alussa ihan hyvä, ennen kuin hän alkoi nalkuttamaan. Nalkutuksen takia aloin juomaan. Hänen vittumaisuutensa saavutti sellaiset mittasuhteet, että erohan siinä sitten lopuksi tuli.

Omalla kohdallani tapahtui sellainen poikkeus, että ajattelin nalkutuksen laantuneen, ja palasimme takaisin yhteen. Menimme jopa uudestaan naimisiin. Saman ihmisen kanssa, joka oli siis saanut minut alkujaan juomaan. Mutta eihän tiikeri raidoistaan pääse eroon, ja taas alkoi nalkutus. Se kasvoi niin pahaksi, että lopullinen ero koitti. Vihdoin elämästäni oli poissa tuo karmea tapaus, joka sai minut juomaan niin paljon. Huh!

Samoin tein alkoi sitten seuraava suhde. Tälle kerroin tottakai exän vittumaisuudesta, sekä nalkutuksen aiheuttamasta ahdistuksesta. Kerroin tämän vaikuttavan nykyhetkeen niin, että join satunnaisesti. Satunnaisuus on hyvin laaja käsite.

Yllätyksekseni olin taas valinnut itselleni nalkuttavan ja vittumaisen akan. Olin romahtaa, kun tajusin tämän. Siksi aloin tietysti juomaan lisää. Taas sai nainen minut tarttumaan pulloon! Oli minulla kyllä kurja kohtalo. Ja taas kerran päättyi suhde eroon, eihän kukaan mies kestä sellaista nalkutusta. Baarissa kaverini kuuntelivat sydän syrjällään, miten raskaana oleva nainen käyttäytyi. Varmasti hormonien aiheuttamaa – joku raja kuitenkin minun täytyy asettaa, he ymmärsivät.

Nyt takanani oli siis kahden ihmisen kanssa opittu kantapään kautta, että ei kannata ottaa itselleen vittumaista nalkuttavaa akkaa, joka saa minut juomaan. Oli ilmeistä, että en tällaista ihmistä enää elämääni kaivannut. Alkoholin juominen ei tehnyt minulle loppujen lopuksi hyvää.

Tapasin viimeisen puolisoni 12 vuotta sitten. Hän osasi kyllä peitellä noita yllä kuvailemiani piirteitä aika pitkään, kunnes karmeudekseni taas paljastui, että tämäkin valioyksilöksi luulemani tapaus olikin vittumainen nalkuttava akka. Hänen nalkutuksensa ja narsisminsa oli niin ahdistavaa, että sitä tuskaa pakenin pulloon jo päivittäin. Oli se kummallista, kun pieni lapsi ja kaikki, ja asiat ovat niin huonosti, että päivittäin piti nalkuttaa. Silloin oli mielestäni enemmän kuin inhimillistä, että suomalainen mies ottaa silloin tällöin tuutingin jos toisenkin.

Sarkasmi loppuu tähän

Alkoholismi on hyvin narsistinen sairaus. Päihderiippuvainen on kykenemätön näkemään oman tilaansa, ja kun läheinen alkaa asettamaan rajoja, menee hän ikäänkuin pullon ja juopon väliin. Tämä aiheuttaa reaktioita. Alkoholisti on hyvin manipuloiva ja pystyy usein kääntämään mustan valkoiseksi. Parisuhdeterapiaan mennäänkin puhumaan seksin puutteesta, puolison huomioimattomuudesta eikä päihderiippuvuuden aiheuttamista vaurioista suhteelle. Ei ole myöskään tavatonta, että terapiassa käännytään ymmärtämään päihderiippuvaista ja yhtäkkiä puoliso onkin yksin ajatuksiensa ja ahdistuksensa kanssa.

Taannoin olen kahdelta eri läheiseltä kuullut lastensuojelun sanovan ei-juovalle puolisolle, että josko hän nalkuttamisen sijaan kirjoittaisi tunteensa vihkoon, ja laskisi kuinka vähän Jeppe juo (justhan Jeppe on kertonut kuinka vähän hän juo), niin tämä näkisi, että sanominen juomisesta on turhaa. Nämä kummatkin tilanteet edelsivät sen, että alkoholisti oli viety kotoaan putkaan, kun hän oli raivonnut pienten lasten nähden. Ymmärrys riippuvuuksista viranomaistahoilla on ajoin umpisurkea.

Valintatilanne: avun vastaanottaminen vai yksin jääminen.

Nalkuttaminen ei kuitenkaan ole koskaan saanut päihderiippuvaista lopettamaan käyttöä, ellei jotain muutu. Viimekädessä päihderiippuvainen on asetettava valinnan eteen: valitseeko avun vastaanottamisen vai päihteenkäytön jatkamisen. Tämä uhkaus on myös toteutettava konkreettisesti, eli ellei alkoholisti suostu ottamaan apua vastaan, on tämä paras jättää yksin löytämään oma pohjansa.

Läheinen usein ajattelee, että alkoholisti valitsee juomisen. Ei, sitä hän ei tee. Sairaus pakottaa juomaan, koska ei osaa käsitellä mitään tunteita ilman tätä pakokeinoa, johon on muodostunut fysiologinen riippuvuus, joka on sairaus. Eikä kukaan valitse sairauksiaan.

Avun vastaanottaminen taas on valinta. Ja läheisen tuleekin asettaa päihderiippuvainen tekemään tämä valinta.

Alkoholismi on koko perheen sairaus, josta koko perhe voi toipua.
www.apualkoholismiin.fi sivuilla lisätietoa vittumaisille akoille ja miksei ukoille tästä sairaudesta. Sieltä voi tilata uutiskirjeen ja löytyy muutenkin tietoa sairauden ympäriltä

Kaksi ihmistä ja/tai kaksi moraalia

Alkoholistien kuvataan usein käyttäytyvän juovuksissa ja selvänä kuin kaksi eri ihmistä. Röyheää känniä seuraa nöyrä hyvitysvaihe.

Itse kuvaan asian kahden rinnakkain elävän moraalin kautta. Sairauden edetessä oma moraali jää yhä selkeämmin addiktion vääristämän moraalin jalkohin. Tämän kirjoituksen pohdinta on omaani ja kumpuaa raitistumiseni alusta 2012 saakka.

Addiktin ja alkoholistin kaksi moraalia

Sirpa Pietikäisen suunnitelma oli 1990-luvun Hämeenlinnassa siirtää autoa aseman parkkipaikalla muutama metri mutta öinen pyrkimys tyssäsi lumikasaan. Iltapäivälehdissä törkeän rattijuopumuksen julkitulon jälkeen lausuttu otsikon toteamus kiteyttää moraalien eron.

Selvinpäin en olisi ajanut kännissä

En olisi ajanut minäkään selvinpäin kännissä. Moraalini perusta on oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen vastuu. Esson organisaatiossa minua marinoitiin 6 vuotta turvallisuusajatteluun 1990-luvulla.

Silti ajoin juovuksissa toistuvasti. Hyppäsin rattiin, kun en voinut tunnustaa juoneeni. Liikenteessä oman moraalini vaatimuksista kaikkien matkustajien turvavöiden käytöstä piti. Auto ei liikkunut ennen kuin kaikki vyöt oli kiinnitetty. Se ei auttanut. Riippuvuuteni suorittamisen, addiktioni vääristämä moraali jyräsi omani.

Vääristyneiden moraalien aiheuttamia tekoja

Riippuvuuden edetessä lapsi jää ilman karkkia, kun olutta on pakko saada. Rasistien mielipiteitä myötäillään kapakassa, jos pilkkaajan piikki baarissa on auki. Uskollisinkin puoliso voi juovuksissa hakeutua yhden illan hoitoon.

Riippuvuuden edetessä addiktion vääristämän moraalin valta kasvaa. Juomisen pakko työntää ravintolaan ja jättää pienet lapset yksin vailla hoitoa ja turvaa kotiin. Päihdettä saadakseen suostutaan suojaamattomaan ja/tai vastenmieliseen  seksiin. Tai ryöstetään puolustuskyvyttömiä vanhuksia väkivallalla uhaten päihteen käytön rahoittamiseksi.

Kaikissa tilanteissa on syytä muistaa, että ihmisellä on edelleen synkän mielensä syvänteissä myös oma alkuperäinen moraalinsa. Kun krapulassa tai laskuissa oma moraali kohtaa addiktin teot, on ristiriita karmaiseva.

Ristiriidan hetki on mahdollisuus. Silloin on otollisin hetki saada päihderiippuvaiseen yhteys, joka voi johtaa tuen vastaanottamiseen. Krapula aamu, katkaisuhoidon loppu tai teho-osaston kotiutushetki yli-annostuksen jälkeen ovat parhaita mahdollisuuksia avun vastaanottoon suostumiseen. Avun tulee tähdätä toipumiseen.

Ristiriidan hetki on myös vaarallinen. Uskon, että kahden moraalin kohtaamisen aiheuttamassa ahdistuksessa tehdään huomattava osa päihderiippuvaisten itsemurhista. Päihderiippuvuus on syynä arvioiden mukaan 50 & itsemurhista.

Hetki on myös lyhyt. Addiktion moraali lyö päälle ensimmäisestä päihdeannoksesta.

Addiktion moraalin teoista kannoin ja kannan vastuuni täysimääräisesti. Kun olen ymmärtänyt, miksi olen tekoni tehnyt, voin antaa itselleni anteeksi ja elää täysipainoista raitista elämää. Olen pyytänyt loukkaamiltani ihmisiltä anteeksi ja hyvittänyt tekojani kykyjeni mukaan.

Terveen ja turvallisen moraalini lisäksi olen uudestaan löytänyt savolaisen pulppuavan rentouden.