Suuren kerhon jäsenyys

Keskusteluissani alkoholistien läheisten kanssa kysyn usein, onko tämä saanut jo jäsenkortin maamme suurimpaan kerhoon: Vittumaisten puolisoiden klubiin. Sinne nimittäin päättyy ennemmin tai myöhemmin jokainen alkoholistin puoliso, joka alkaa huomauttelemaan kumppanilleen päihteen käytöstä. Vittumaiselle puolisolle ominaista on nalkutus.

Alkoholistin loppuluisun lähestyessä saa puoliso usein, tosin ei kuitenkaan aina, vielä yhden uuden arvonimen. Kuvaan itse tätä klubin platinajäsenyydeksi, kun puolisosta tulee alkoholistin mielestä narsisti. Useimmissa puheluissani saan kuulla saman lauseen läheiseltä: ”Hän on alkanut pitää minua narsistina”. Tilanne on ikään kuin kääntynyt päälaelleen. Itsekkäästi käyttäytyvä alkoholisti syyttää puolisoaan.

Omasta silloisesta puolisostani tuli viimeisen ryyppyvuoteni aikana narsisti. Oikeastaan kutsuin häntä pahemmaksi narsistiksi kuin kaikki exäni yhteensä. Ihmettelin kovasti, että mihin se ihana ihminen, jonka kanssa olin mennyt naimisiin, oli kadonnut. Omalla kohdalla lapsieni äidit olivat toinen toistaan narsistisempia. Koska he olivat sellaisia – nalkuttavia, räpättäviä ja loppua myöden narsisteja, join. Mitä karmeampi akka, sen suurempi tuska.

Vittumainen puoliso asettaa rajat

Tosiasiallisesti vaimoni oli opetellut laittamaan rajat sille, miten antoi itsensä kohdeltavan. Alkoholisti kokee rajojen asettamisen nalkutukseksi ja narsismiksi. Päihdepersoonalle laitetaan rajat, eikä se sovi addiktille. Tämä kamppailee vastaan viimeiseen pisaraan asti – kirjaimellisesti.

Sen lisäksi, että alkoholisti omaa nerokkaan kyvyn diagnosoida psykologisia häiriöitä, on hän myös periksiantamaton. Tämä periksiantamattomuus, jopa itsepäisyys näkyi omassa elämässäni niin, että otin rinnalleni kerta toisensa jälkeen naisen, joka sai minut juomaan. Olin kyllä tosi tyhmä, kun toistin samaa virhettä vuosikymmenestä toiseen. Antakaas kun selitän oman kokemukseni kautta.

Valitsin useiden onnistuneiden seurustelusuhteiden päätteeksi vaimoksi itselleni vittumaisen akan. Suhteemme oli alussa ihan hyvä, ennen kuin hän alkoi nalkuttamaan. Nalkutuksen takia aloin juomaan. Hänen vittumaisuutensa saavutti sellaiset mittasuhteet, että erohan siinä sitten lopuksi tuli.

Omalla kohdallani tapahtui sellainen poikkeus, että ajattelin nalkutuksen laantuneen, ja palasimme takaisin yhteen. Menimme jopa uudestaan naimisiin. Saman ihmisen kanssa, joka oli siis saanut minut alkujaan juomaan. Mutta eihän tiikeri raidoistaan pääse eroon, ja taas alkoi nalkutus. Se kasvoi niin pahaksi, että lopullinen ero koitti. Vihdoin elämästäni oli poissa tuo karmea tapaus, joka sai minut juomaan niin paljon. Huh!

Samoin tein alkoi sitten seuraava suhde. Tälle kerroin tottakai exän vittumaisuudesta, sekä nalkutuksen aiheuttamasta ahdistuksesta. Kerroin tämän vaikuttavan nykyhetkeen niin, että join satunnaisesti. Satunnaisuus on hyvin laaja käsite.

Yllätyksekseni olin taas valinnut itselleni nalkuttavan ja vittumaisen akan. Olin romahtaa, kun tajusin tämän. Siksi aloin tietysti juomaan lisää. Taas sai nainen minut tarttumaan pulloon! Oli minulla kyllä kurja kohtalo. Ja taas kerran päättyi suhde eroon, eihän kukaan mies kestä sellaista nalkutusta. Baarissa kaverini kuuntelivat sydän syrjällään, miten raskaana oleva nainen käyttäytyi. Varmasti hormonien aiheuttamaa – joku raja kuitenkin minun täytyy asettaa, he ymmärsivät.

Nyt takanani oli siis kahden ihmisen kanssa opittu kantapään kautta, että ei kannata ottaa itselleen vittumaista nalkuttavaa akkaa, joka saa minut juomaan. Oli ilmeistä, että en tällaista ihmistä enää elämääni kaivannut. Alkoholin juominen ei tehnyt minulle loppujen lopuksi hyvää.

Tapasin viimeisen puolisoni 12 vuotta sitten. Hän osasi kyllä peitellä noita yllä kuvailemiani piirteitä aika pitkään, kunnes karmeudekseni taas paljastui, että tämäkin valioyksilöksi luulemani tapaus olikin vittumainen nalkuttava akka. Hänen nalkutuksensa ja narsisminsa oli niin ahdistavaa, että sitä tuskaa pakenin pulloon jo päivittäin. Oli se kummallista, kun pieni lapsi ja kaikki, ja asiat ovat niin huonosti, että päivittäin piti nalkuttaa. Silloin oli mielestäni enemmän kuin inhimillistä, että suomalainen mies ottaa silloin tällöin tuutingin jos toisenkin.

Sarkasmi loppuu tähän

Alkoholismi on hyvin narsistinen sairaus. Päihderiippuvainen on kykenemätön näkemään oman tilaansa, ja kun läheinen alkaa asettamaan rajoja, menee hän ikäänkuin pullon ja juopon väliin. Tämä aiheuttaa reaktioita. Alkoholisti on hyvin manipuloiva ja pystyy usein kääntämään mustan valkoiseksi. Parisuhdeterapiaan mennäänkin puhumaan seksin puutteesta, puolison huomioimattomuudesta eikä päihderiippuvuuden aiheuttamista vaurioista suhteelle. Ei ole myöskään tavatonta, että terapiassa käännytään ymmärtämään päihderiippuvaista ja yhtäkkiä puoliso onkin yksin ajatuksiensa ja ahdistuksensa kanssa.

Taannoin olen kahdelta eri läheiseltä kuullut lastensuojelun sanovan ei-juovalle puolisolle, että josko hän nalkuttamisen sijaan kirjoittaisi tunteensa vihkoon, ja laskisi kuinka vähän Jeppe juo (justhan Jeppe on kertonut kuinka vähän hän juo), niin tämä näkisi, että sanominen juomisesta on turhaa. Nämä kummatkin tilanteet edelsivät sen, että alkoholisti oli viety kotoaan putkaan, kun hän oli raivonnut pienten lasten nähden. Ymmärrys riippuvuuksista viranomaistahoilla on ajoin umpisurkea.

Valintatilanne: avun vastaanottaminen vai yksin jääminen.

Nalkuttaminen ei kuitenkaan ole koskaan saanut päihderiippuvaista lopettamaan käyttöä, ellei jotain muutu. Viimekädessä päihderiippuvainen on asetettava valinnan eteen: valitseeko avun vastaanottamisen vai päihteenkäytön jatkamisen. Tämä uhkaus on myös toteutettava konkreettisesti, eli ellei alkoholisti suostu ottamaan apua vastaan, on tämä paras jättää yksin löytämään oma pohjansa.

Läheinen usein ajattelee, että alkoholisti valitsee juomisen. Ei, sitä hän ei tee. Sairaus pakottaa juomaan, koska ei osaa käsitellä mitään tunteita ilman tätä pakokeinoa, johon on muodostunut fysiologinen riippuvuus, joka on sairaus. Eikä kukaan valitse sairauksiaan.

Avun vastaanottaminen taas on valinta. Ja läheisen tuleekin asettaa päihderiippuvainen tekemään tämä valinta.

Alkoholismi on koko perheen sairaus, josta koko perhe voi toipua.
www.apualkoholismiin.fi sivuilla lisätietoa vittumaisille akoille ja miksei ukoille tästä sairaudesta. Sieltä voi tilata uutiskirjeen ja löytyy muutenkin tietoa sairauden ympäriltä

Vapaasti käännettynä suomeksi, linkistä alkuperäinen:

Huhtikuun lopun ampumistapausta koskevasta julkisesta keskustelusta puuttuu kokonaan pohdinta, miksi kansanedustaja juo itsensä tukevaan humalaan ja ampuu juovuksissa. Hän on aiemmin saanut huomautuksen seksuaalisesta häirinnästä juovuksissa pikkujouluissa.

Maanantaina 6.5.2024 julkaistiin uutinen kansanedustajan ongelmakäyttäytymisestä ja porttikielloista joensuulaisissa ravintoloissa. Niistä on vaiettu ja vaietaan, vaikka kontrollin menetykset ja haitat ovat kiistattomia.

Mediassa on pohdittu syitä ja tieteellisiä selitysmalleja ampumiselle / väkivaltaiselle käytökselle ja vanhemman miehen kiinnostukselle nuorempiin naisiin. Päihderiippuvuus selittävänä tekijänä ei ole pohdinnoissa esiintynyt.

Ei ole, vaikka Suomen henkirikosten, väkivallan ja niillä uhkailun ja kaava on selkeä. ”Mutka matkaan ja yksi paukku liikaa”. Valtaosa Suomen henki- ja väkivaltarikoksista tehdään päihtyneenä. Tieteellisesti on todennettu, että 80 % kaikista vangeista ja 87 % yli kuuden vuoden tuomiota istuvista on päihderiippuvaisia.

Juomisen ja käytöksen kontrollin menettämisen, alkoholiriippuvuuden stigma on Suomessa niin häpeällinen, ettei sitä selityksenä epäasialliselle käytökselle tohdita julkisesti epäillä. Kun päätoimittajan epäilty törkeä rattijuopumus tuli julkisuuteen, monet kollegat todistivat samana päivänä, ettei niin hyvällä toimittajalla ja kaverilla voi olla alkoholiongelmaa.

Ruotsissa kunnallispoliitikon uutisoitiin jääneen kiinni rattijuopumuksesta. Toteavien otsikoiden jälkeen iltapäivälehtien ensimmäisessä kappaleessa toivottiin poliitikon saavan tukea päihdeongelmansa ratkaisuun. Tukea ongelman ratkaisuun toivon myös Suomessa. Ruotsissa ratkaisu on lakiinkin kirjattu raitistuminen.

Ruotsin toimilla, varhaisella tuen tarjoamisella ja päihderiippuvuuden hoitona sairautena, on saavutettu hyviä tuloksia. Kansainvälisen PYLL (Potential Years of Life Lost) tutkimuksen mukaan Ruotsissa on 4 kertaa vähemmän ennaltaehkäistävissä olevia alkoholikuolemia kuin Suomessa. Ruotsissa kulutetaan alkoholia noin 10 % vähemmän asukasta kohti kuin Suomessa.

https://www.hbl.fi/artikel/fa415767-72c0-5325-a3b6-0e246a4dee2a?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTAAAR1KVaHU9AbXuP8XqXw1j16JMcydTbPdRMI7Au_b4ZM_c8j89yIjeZZ9zmA_aem_AW7zQQUJmQijUkHOJ2yphIcjpdjgkhGbFIFibX-8a0m2WoNpYGofxZDOxq8h8JCrzYRjCgMxsRuMm3OiOU8SjmC3

En voi olla enemmän tai vähemmän raitis, voin vain olla raitis. Termiä täysraitis ei tarvita. En ole sen enempää raitis kuin kukaan muukaan raitistunut. Minulla on sanan lahja osata ilmaista itseäni rehellisesti ja kertoa oivalluksistani ja tunteistani koskien raittiuttani.

Minulla ei ole kuitenkaan mitään supertaitoa, jota ei olisi kenelläkään muulla. Ei mitään, mikä tekisi minut muita enemmän raittiiksi. Rehellisyys itselleen on avain raittiuteen. Se ei ole kuitenkaan aina ihan helppoa. 

Jokainen raitis alkoholisti on vain yhden ryypyn päässä täystuhosta. Tästä syystä puhunkin aina siitä, kuinka yksi ryyppy on liikaa ja tuhat on liian vähän. 

Kun ihminen on sairastunut alkoholismiin, ei hänellä ole diagnostisesti enää hallintaa päihteen käytön aloittamisesta, määrästä tai lopettamisesta. Se on menetetty ikiajoiksi. Sen hyväksyy raitis ihminen. Juomaton ei. Hän on usein juomatta jonkun muun motivaatiolla.

Juova alkoholisti juo aina niin paljon kuin siinä hetkessä on mahdollista. Riskikäytön rajat alkavat pikkuhiljaa venyä. 

Alkoholismista keskustellessa, vie  määrien pohdiskelu sivuraiteille. Määräkeskustelu liittyy ennemminkin (kansan)terveyteen. 

Surullista kyllä, tuntuu siltä, että vallitseva keskustelu Suomessa on aina määristä ja juomien vahvuuksista. Ymmärrys riippuvuuksista, juomisen tavasta ja pakonomaisuudesta on maassamme poikkeuksellisen kehno.

Miksi en sitten puhu saavutetuista vuosista Toivuksissa? Syy on se, ettei se vertaistuellisesti hyödytä viinan kanssa kamppailevaa Jeppeä lainkaan. 

Tiedän millaisen taistelun Jeppe käy jatkuvasti ollakseen edes pari päivää dokaamatta. Olen elänyt sitä samaa elämää.

Loppuluisuni aikana, ennen menoani minnesotamalliseen hoitoon, oli minulla ollut kolmen vuoden aikana kaksi (2) viikon mittaista jaksoa jolloin alkoholismini ei ollut haitannut perhettäni. Kaksi viikkoa! Ja tähän aikaan mahtuu useita juomattomia kuukausia. Juomattomanakin alkoholistin kuivahumala ohjasi kuitenkin vahvasti käyttäytymistäni.

Raittius ja juomattomuus ovat siis kaksi täysin eri asiaa. Ensimmäinen on helppoa, toinen kauheaa taistelua. Aikoinaan yritin pelastaa parisuhteitani antamalla juomattomuuslupauksia.

Loppuluisussani lupaus kantoi parhaimmillaan enää 2 viikkoa. Elämäni pisimmät viikot. Olin juomaton ja ihan helvetin kuivahumalainen. Juomaton on juomatta muita varten, raittius kumpuaa sisäisestä motivaatiosta.

Toivuksissa minun ei TARVITSE juoda, kärttyinen kuivahumalainen ei SAA juoda.

Raittiuden kesto tuo toki perspektiiviä ja syvempää ymmärrystä sairaudesta. Koen olevani tosi vahvalla pohjalla raittiuteni kanssa. Kaipaanko edes nousuhumalan tunnetta alkoholista enää? En lainkaan. Tosin elämäni on yhtä nousuhumalaa, koska voin niin hyvin.

Lopetan päivityksen itselleni hyvin paljon voimaa antaneeseen kirjoitukseen: Tämä päivä.

”Tämä päivä on ihmeellinen päivä, se on sinun. 

Eilinen on jo valunut käsistäsi, se ei voi saada muunlaista sisältöä kuin sen, minkä olet sille jo antanut.

Huomisesta et ole saanut minkäänlaista lupausta, mutta tämä päivä on se ainoa, mistä voit olla varma. Sen voit täyttää, kuinka itse haluat, käytä se hyväksesi.

Tänään voit tuottaa iloa jollekin toiselle, tänään voit auttaa jotakin toista.

Tänään voit elää niin, että joku voi illalla kiittää sinua siitä, että olet olemassa.

Tämä päivä on tärkeä päivä, se on sinun”