Minulta kysytään usein, kuinka kauan olen ollut raitis. Vastaan omalla kohdallani kysymykseen raittiuteni kestosta: sillä ei ole väliä. Toinen määre voisi olla aika heräämisestäni, noin 6 tuntia. Olen juomatta päivän kerrallaan.
En voi olla enemmän tai vähemmän raitis, voin vain olla raitis. Termiä täysraitis ei tarvita. En ole sen enempää raitis kuin kukaan muukaan raitistunut. Minulla on sanan lahja osata ilmaista itseäni rehellisesti ja kertoa oivalluksistani ja tunteistani koskien raittiuttani.
Minulla ei ole kuitenkaan mitään supertaitoa, jota ei olisi kenelläkään muulla. Ei mitään, mikä tekisi minut muita enemmän raittiiksi. Rehellisyys itselleen on avain raittiuteen. Se ei ole kuitenkaan aina ihan helppoa.
Jokainen raitis alkoholisti on vain yhden ryypyn päässä täystuhosta. Tästä syystä puhunkin aina siitä, kuinka yksi ryyppy on liikaa ja tuhat on liian vähän.
Kun ihminen on sairastunut alkoholismiin, ei hänellä ole diagnostisesti enää hallintaa päihteen käytön aloittamisesta, määrästä tai lopettamisesta. Se on menetetty ikiajoiksi. Sen hyväksyy raitis ihminen. Juomaton ei. Hän on usein juomatta jonkun muun motivaatiolla.
Juova alkoholisti juo aina niin paljon kuin siinä hetkessä on mahdollista. Riskikäytön rajat alkavat pikkuhiljaa venyä.
Alkoholismista keskustellessa, vie määrien pohdiskelu sivuraiteille. Määräkeskustelu liittyy ennemminkin (kansan)terveyteen.
Surullista kyllä, tuntuu siltä, että vallitseva keskustelu Suomessa on aina määristä ja juomien vahvuuksista. Ymmärrys riippuvuuksista, juomisen tavasta ja pakonomaisuudesta on maassamme poikkeuksellisen kehno.
Miksi en sitten puhu saavutetuista vuosista Toivuksissa? Syy on se, ettei se vertaistuellisesti hyödytä viinan kanssa kamppailevaa Jeppeä lainkaan.
Tiedän millaisen taistelun Jeppe käy jatkuvasti ollakseen edes pari päivää dokaamatta. Olen elänyt sitä samaa elämää.
Loppuluisuni aikana, ennen menoani minnesotamalliseen hoitoon, oli minulla ollut kolmen vuoden aikana kaksi (2) viikon mittaista jaksoa jolloin alkoholismini ei ollut haitannut perhettäni. Kaksi viikkoa! Ja tähän aikaan mahtuu useita juomattomia kuukausia. Juomattomanakin alkoholistin kuivahumala ohjasi kuitenkin vahvasti käyttäytymistäni.
Raittius ja juomattomuus ovat siis kaksi täysin eri asiaa. Ensimmäinen on helppoa, toinen kauheaa taistelua. Aikoinaan yritin pelastaa parisuhteitani antamalla juomattomuuslupauksia.
Loppuluisussani lupaus kantoi parhaimmillaan enää 2 viikkoa. Elämäni pisimmät viikot. Olin juomaton ja ihan helvetin kuivahumalainen. Juomaton on juomatta muita varten, raittius kumpuaa sisäisestä motivaatiosta.
Toivuksissa minun ei TARVITSE juoda, kärttyinen kuivahumalainen ei SAA juoda.
Raittiuden kesto tuo toki perspektiiviä ja syvempää ymmärrystä sairaudesta. Koen olevani tosi vahvalla pohjalla raittiuteni kanssa. Kaipaanko edes nousuhumalan tunnetta alkoholista enää? En lainkaan. Tosin elämäni on yhtä nousuhumalaa, koska voin niin hyvin.
Lopetan päivityksen itselleni hyvin paljon voimaa antaneeseen kirjoitukseen: Tämä päivä.
”Tämä päivä on ihmeellinen päivä, se on sinun.
Eilinen on jo valunut käsistäsi, se ei voi saada muunlaista sisältöä kuin sen, minkä olet sille jo antanut.
Huomisesta et ole saanut minkäänlaista lupausta, mutta tämä päivä on se ainoa, mistä voit olla varma. Sen voit täyttää, kuinka itse haluat, käytä se hyväksesi.
Tänään voit tuottaa iloa jollekin toiselle, tänään voit auttaa jotakin toista.
Tänään voit elää niin, että joku voi illalla kiittää sinua siitä, että olet olemassa.
Tämä päivä on tärkeä päivä, se on sinun”